Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Silloin orpo mierontyttö saapui suolle torppahan; Hänestä tek' itselleen nyt Herra pyhän palveljan. Lähtehestä toi hän vettä, leipää laukussaan, Sieluillen hän lohdutusta lauloi rinnastaan. Lieventyi nyt taudin tuskat, mieli virkos sairasten, Henki huokas sanattoman kiitoksensa Luojallen. Orpo kiitti onneansa, lohduttaa kun saa, Iloks' olla ihmisille, heitä rakastaa.
RITARI. Oi, kerran pari raskaast' isän nimen Hän huokas niin kuin painaisi se rintaa; Huus: "Siskot! Siskot! Naisen tahrat! Siskot: Kent! Isä! Siskot! Mitä? Myrskyss'! Yössä!
Mutta, yöllä äkillinen nousi jyty nopeasti, ryty rindani reväisi, minä peljästyin pahasti. Yksi huusi, toinen huokas', kolmas kävi, neljäs konttas', viides hihkui viekastellen. Mikä ombi tämä meno, mikä merkki mainioille? kysyin minä muutamalda. Etkös tiedä, tyhmä vieras, oli vastaus vihainen, Mikä hätä herrallamme ombi paljon parkuvalla; Armo ombi aivan sairas.
Mieltänsä liikutti se ... liioinkin... Hän huokas ... tuosta mä sen huomasin. Niin, niin! sen kyllä luulen. AINA. Liisa kulta, Nyt kuules mitä tahdon kuulla sulta: Ovatko ihmiset niin ilkeät, Kun vaari kuvaa? LIISA. Varmaan lienevät... Sen vanha vaari tuntee paremmin. AINA. Tiedätkös, jotain tietää tahtoisin... LIISA. No! AINA. Onhan vaari oiva ihminen! LIISA. Niin on.
Ja taivaan tähdet kulki, yö kului hiljalleen, Mut ei hän löynnyt tietä oikeata. »Te tähdet vienot tuolla, ku käytte taivaan maat, Te kuihtunehet kukkaset, oi mulle kertokaat: Mi metsässä niin raskahasti huokas?» Mut vait ol' illan tähdet ja vaiti kukkakin, Ja poika karvait' itki kyyneleitä. Näin joutui keijukaisten luo hän.
Ma valvastuin, oil hiljaista, Ja pilvet saarsi taivaan, Mull' koivu huokas kaipuuta, Ja kukat vaipui vaivaan. Vaan minne kuljen, tieni saan, Jos siivin riennän tuulen, Nään unta tuota ainiaan Ja näkin äänen kuulen. KATRI. Ah, lapsi kulta!
Ja kolkolta, oi, kaikki, kaikki näytti, Maa kulonurmin, kurjan alastonna, Ja aavistukset synkät mielen täytti, Ja rinta huokas syvään, rauhatonna. Ja värjyvin jo huulin kansa huusi: "Oi Luoja! Touvot tokko ehtinevät, Ja hallavuos kai ovell' on jo uusi, Kun lunt' on maassa, eikä koita kevät."
Teepöydässä seura hieno Ties lemmestä paljonkin. Oli naisissa tunnelma vieno Ja herroissa esteettisin. "Tosi lempi on plaatonilainen", Hovineuvos jankutti siin. Hymy rouvan on iroonimainen, Mut sentään hän huokas: "niin!" Ja rovasti puhki ja henki: "Jos lemmimme aistillisiks, Niin tärvimme terveydenki." Heti songersi neiti: "ah, miks?"
Näin äänin murtuvin laulaen hän ripusti naulahan kantelen. Ja kuusi huokas ja humisi tuomi: Nyt Pohjan impeä surevi Suomi. KIPUTYT
Silloin syvään huokas Suomen honka, muistui korkeat kuuset mieleen, palasi hän kaukomatkaltansa koissa käymähän isäinsä, käymään Hämeen Kiialassa, mistä lähtenyt oli suuri suku, viipymähän luona veljen armaan, Hauhon huikean tuomarin.
Päivän Sana
Muut Etsivät