Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Onnetoin rakastaja, joka tahtoo ottaa hengen itsestänsä, on hiukan romantillinen, onnetoin rakastaja, joka juo itsensä humalaan, on naurettava. "Tulkaa, maalatkaamme hänelle viikset," sanoi yksi naisista. "Oivallisesti! Onhan se poikaparka aivan parratoin," lausui luutnantti ja riensi polttamaan korkkia. Hänen tultua takaisin ei yksikään naisista uskaltanut noeta ylioppilasta.
Kun minä sinulle tarjoan, ei sinun tarvitse mitään pelätä. Viepi pikarin suulle. Kas noin! Juopi. Minä tulen humalaan. Mitä vielä. Ei tämmöisestä humalaan tulla. Minä pidän sinusta, tiedätkö, Emma. Sinä olet niin reipas tyttö! Sanoppas, tahtoisitko sinä jotakin. Pyydä minulta jotakin. Minäkö? Pyydä vaan! Ettekö te suutu? Mitä vielä. Itsekseen. Voi, voi! Jos uskaltaisin. No?
Minä luulin, että hän oli juonut itsensä humalaan väliajan kuluessa, enkä minä silloin enää voinut hillitä itseäni, vaan, unohtaen äskeisen uhkaavan varoituksen, huudahdin minä: »Herran tähden, katsokaa hän on varmaan juonut itsensä humalaan tahi tullut hulluksi!»
Auttakaa nyt pian minua tästä, sillä jos tätä vielä huomiseen kestää niin silloin on sydän suussani, minä laudalla ja henkivakuutuyshtiö saa kärsiä 10,000 markan tappion. Mitä minun on tekeminen? HOFFMANN. Miksi joitte itsenne humalaan? Enhän minä juonut. Ne toiset, nehän ne joivat mun humalaan, se tahtoo sanoa: juottivat mun humalaan.
Niin, jonka hirtti hänen puolisonsa, eräs ylhäinen herra sinun tuttaviasi, jatkoi d'Artagnan tähdäten tarkasti Athosta. No niin, siitä näet, kuinka helposti toisten salaisuuksia ilmaistaan, kun ei tiedetä enää mitä puhutaan, sanoi Athos kohauttaen olkapäitänsä, ikäänkuin hän olisi surkutellut itseään. En totta tosiaan juo enää itseäni humalaan, se on peräti huono tapa. D'Artagnan pysyi vaiti.
Vaan viimein luuli, tiesi Arvoisa herrasmiesi, Mi saattaa humalaan: Kas: "Tee ja kahvi kulta, Ne käskyn saavat multa Marssia manalaan." Niin sanoi hän ja läksi Nyt käymään edemmäksi Raittiusjuhlahan, Siell' lausui tuttaville, Isänmaan ystäville: "Hoi pojat, kuulkaahan!
Kun tuo viimeinen palvelus, minkä vielä voimme Vierimän muorille tehdä, oli toimitettu ja hän oli maan rauhalliseen poveen kätketty, lähdimme me pois ja ajoimme Vierimälle. Täällä nyt syötiin päivällistä, pidettiin puheita ja juotiin kahvia. Muutamat partasuu-miehet kaatoivat viinaakin kahvin sekaan, mutta kukaan ei humalaan tullut. Yhtä ainoata kutsuttua kaivattiin, se oli minun vaarini.
Kas, tuollahan ne makaavatkin maassa... Ylös, senkin ryökäleet! huusi hän, pudistellen renkejä, jotka kuorsasivat syvään ja raskaasti He ovat juoneet itsensä humalaan ... heihin on mahdoton saada eloa. Juopunutta ajorenkiä ei saisi liikkeelle, vaikka johtaisi häneen sähkövirran.
Hänelle sattui mieleen, jos koettaisi juottaa tuota miestä humalaan, niin kenties sillä tavoin päästäisiin hirmuisen salahankkeen jäljille. Paljonkos naulasepän pää sietää, ennenkuin on humalassa! Toinen haarikallinen olutta oli jo saattanut hänet aivan pyörälle ja tuskin vaan sai hän kielensä liikkumaan. "No nyt!" ajatteli János-konstapeli mielessään.
Saas tästä, Nyyrikki. NYYRIKKI. Nyyrikki Karjalasta. TIERA. Sielläkö sukusi suuri? NYYRIKKI. Likeltä Venäjän rajaa kotoisin olen ja olenpa vanhempaini ainoa poika. Mutta emo kurja humalaan kuoli ja karkasi isä pojastansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät