United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta läpi tulen ja savun korkealta yli melun ja huutojen kaikui suuren kellon ääni tuomiokirkosta. Kolme neljä juhlallista lyöntiä, sitten pitkä loma, sen jälkeen taas muutamia lyöntiä väliajan perästä. Tuo kuului niin raskaalta, niin toivottomalta.
Toiset pienemmät kannukset säestivät keveämmällä kuminalla ja nopeampaan tahtiin, odottaessaan ison kannuksen ääntä, joka tuli aina vähän pitemmän väliajan kuluttua. Vähitellen tiheni ison kannuksenkin tahti, ja sitä mukaa pyrkivät pienet perässä.
Illalla istuin Editin kanssa musiikkihuoneessa kuunnellen muutamia kappaleita, jotka olivat herättäneet huomiotani päivän ohjelmassa. Erään väliajan kestäessä sanoin: »Kysyisin mielelläni erästä asiaa teiltä, neiti Leete, mutta pelkään, että pidätte minua tungettelevana, jos sen teen». »En suinkaan», vastasi hän. »Kysykää vain».
Silloin otti äiti käsille pussillisen omenoita, rusinoita ja kotona valmistettuja paahdemanteleja, joita me sitten syödä popsittiin väliajan kuluessa. Siihen aikaan ei näet teaatterissa ollut minkäänlaista tarjoiluhuonetta, jossa olisi saanut virvokkeita. »Onko sinulla kylmä, poikaseni?» kysyi äiti.
Sitten seurasi mehevästä ja kansanomaisesta kielestään kiitetty novelli Oulua soutamassa, ja jonkun väliajan päästä ilmestyi Vaaralla, jossa etenkin lasten elämää kuvataan hauskalla ja tosi-runollisella tavalla. "Vaaralla" kirjan jatkoksi julkaistiin Elsa , jossa entiset lapset esiintyvät aika-ihmisinä.
Pienen väliajan perästä rupesi selvässä tahdissa soimaan kumpainenkin kello. Lumoavalta tuntui tuo avonaisesta akkunasta sisälle tunkeutuva kirkonkellojen harras, tahdikas pyhä hyminä. Se tuntui ihanalta juhlavirreltä pirtissä.
Se on taas niinkuin ennenkin hänen kotonsa, tämä kaikki! Se antaa hänelle taas oikeuden. Se tuntee hänet entiseksi Heikikseen. Ja ulkona tuntee piha ja vanha talli ja ruokakello. Niinkuin hän ei olisikaan koskaan ollut erossa niistä. Ne ovat antaneet anteeksi ja unohtaneet pitkän väliajan. Ne riemuitsevat vain hänen paluustaan!
Ja kun Frans pääsi siihen asti, että sanoi pyykkiä voivan kyllä tyhmempienkin ihmisten pestä, ymmärsi Kustaava mihin hän tähtäsi ja lennätti kauhan hänen silmillensä. Nyt katsoi Frans tarpeelliseksi pitää vieläkin pitemmän väliajan. Mutta ei tuumasta sentään luopunut.
Vähäisen väliajan kuluttua sanoi: Mene vain, mun puolestani. Etkö sinäkin? kysyi taas vuorostaan mies. Sinnekö turniksia katsomaan? Niin ja kaalia. Olis pitänyt viedä meidänkin kaalia. Olisit vienyt. Mitä ne näin mökkiläisten kaalit sitte... Mökkiläistenkö? Entä jos oltaisiin vielä talosta? Niin mutta nyt ei olla. Onpa rahaa. Mitä se raha sitte. Saa sillä talon. No saa.
Mutta sattuipa niinkin, ett'ei meillä ollut tuotakaan määrättyä rahasummaa, vaan se ei meitä pulaan saattanut, sillä tavalla tai toisella piti meidän päästä teaatteriin ja silloin me hiiviskelimme sisään ensimäisen väliajan kuluessa.