Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Mä enkeliksi tulla himoitsin, Kun enkel' oli armahanikin. Mut tomussa mun ollessani, jo Hän loisti kirkasna kuin aurinko. Kun siipiänsä tahdoin sukostella, Ne välkkyivät jo Luojan istuimella. "Tee, Luoja, minut enkeliksi, tee!" Niin sieluni viel' aina huokailee. Himoitsen yhä armahani luo, Ja kerran hetki koittaneekin tuo.
Luotan siihen kuni kallioon, sanoi ruhtinas iloisena; vaan en tahdo sinua kehoittaa näin myöhäisellä vuoden ajalla niin pitkää matkaa matkustamaan. Olen jo lapsuudesta saakka kaikenlaisissa ilmoissa kulkenut, vastasi Feliks. Määrätkää vaan, miten ja milloin minun pitää lähteä. Joka hetki olen valmis. No siis, huomispäivänä tahdomme matkasuunnitelman tehdä.
Maahan minut uskoineni tilin tiukin hetki löi: häpeää on pyhyyteni, turhaan iloos ikävöi, turha sen on taivasretki, elon ken myi pyhyyteen, sen ei tuskaa kuolon hetki tuudi uneen rauhaiseen. Ei se synninlapsen lailla nouse taivaan taaton luo, sielulleen ken elon mailla elon vapahdust' ei suo, jonka sääli muita muisti, omaa sieluaan ei lain, siunas eloa, mut suisti rakkautensa kaihon vain.
Oli se jännittävä hetki, jolloin puhujan ensimmäistä sanaa vielä odotetaan. Hyvät herrat! Ja kuulijajoukko värähtää, ottaa ikäänkuin askeleen lähemmäksi, on yhtenä kuuntelevana korvana .
Mutta vaikeampi vaan on saada noita syvempiä kieliä soimaan kuin pinnempia. Suuren armon osoittaa Herra sille ihmiselle, jonka Hän sallii heläyttää sydämmessä näitä ihanain sävelten kieliä. Tämmöisiä kieliä kai oli sanankuulijain sydämmessä tänään helähdellyt! Viisikymmentä vuotta! Kuinka mitätön hetki ijankaikkiseudessa ja kuinka pitkän pitkä aika ihmis-elämässä! Viisikymmentä vuotta!
Tiedätkö mitään Glaukuksesta?» »Kyllä, näin hänet joku hetki sitten.» »Siunattu olkoon pääsi! Missä?» »Hän makasi forumilla riemukaaren alla kuolleena tai kuolevana! seuraten kai pian Arbakesta, jota ei enää ole!» Nydia ei puhunut enää mitään. Hän hiipi Sallustuksen rinnalta; notkeasti hän pujottautui joukon läpi ja lähti jälleen kaupunkiin.
Mitä hän täällä sanoi, sitä ei korkeammissa paikoin hyväksyttäisi. Kun määrätty hetki lähestyi seuraavana päivänä, annoin, samoin kuin edelliselläkin kerralla käskyn, ettei ketään muuta päästettäisi sisään kuin Tilling. Mitä sanoisin hänelle?
Ei, on tullut tuomionsa, lyönyt hetki, juossut hiekka, noussut kuolon kuuramiekka. On nyt hetki suurin hällä: ostettava elämällä kutsumuksen kultamuru, itselönsä ikisuru. Sydän kiertyy synkän miehen. Rauta iskee rautatiehen, liehuu liina, katoo juna; sammui pilven viime puna. Nyt on tehty murhatyöni, nyt on yksinäiset yöni, nyt voin itkeä ma ilmi, mitä kestin kuivin silmin.
Den kommer! hän huusi neuvotonna konttoristille. Samassa jo kuului pamaus tämän pyssystä ja vähän ajan kuluttua konttoristi tuli kiroillen ja kovin kiukuissaan selittämään toverilleen kuinka tyhmästi tämä oli menetellyt. Gabriel ajatteli, että nyt on paras hetki, muuten ne lähtevät matkaansa. Veri jätti hänen päänsä ja hän meni heitä kohden. Konttoristi huomasi hänet ensiksi.
Mailiisa ... yksin sinun!... muista se. Ei!... ei suinkaan! No, sen minä arvasinkin. Kaikkeen muuhun sitä aikaa riittää, mutta katsotaanko töitä, että ne tulevat kunnolla ja ajallaan tehdyiksi. Pitäisi joka hetki olla vieressä manaamassa, että jotain tulisi toimitetuksi... Niinkuin ei sitä maitoakin jo olisi ehtinyt tuoda sisään moneen kertaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät