Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Mutta kuitenkin annan sen sinulle anteeksi, koska se samassa osoittaa sinun syvää rakkautta minuun. Tulkoon nyt vaan, mitä tulleekin. Saatpa nähdä, että kun asia oikein vaatii, minussa on niin hyvin miehen mieli kuin miehen voima. Saatpa nähdä, että minussa on mies kaikkea kestämään. Nora. Helmer. Kaikkea, sanon Nora. Nora.
Nora, et voi uskoa, kuinka minä iloitsen illan tulosta. Nora. Niin minäkin. Entäs lapset, mikä riemu niillä on oleva, Torvald! Helmer. Ah, kuinka suloista on ajatella, että olen saanut varman, turvallisen paikan; että minulla nyt on riittävät tulot. Eikö niin; sitä on suloista ajatella? Nora. Oh, se on eriskummaista! Helmer. Muistatko viime joulua?
Jahka kysyn... Niin menkää sisään. Kun Berndt astui sisälle, kohtasi häntä muuan niitä näkyjä johon lääkäri oli tottunut, mutta joka mahtavasti koskee tottumattomaan, nimittäin, silloinkuin ilo ja terveys yht'aikaa muuttuvat perikadoksi ja kuolemaksi. Kaarlo Helmer makasi kalpeana ja tuo korkea otsa verissä; koko hänen muotonsa oli rumentunut tuskasta; hän näkyi uinailevan.
Ja tätä lasten edessä, sehän se kauheinta on, Nora. Nora. Miksi niin? Helmer. Siksi että semmoinen valheen ilmakehä saastuttaa taudinaineellaan koko kodin elämän. Joka hengenveto, jonka lapset tekevät semmoisessa talossa, on täynnänsä ituja johonkin pahaan. Helmer. Oh, kultaseni, sitä olen kyllin kokenut asianajajana. Melkein kaikilla aikaisin turmelluilla ihmisillä on ollut valheelliset äidit.
Minä en ole niin sydämetön, että ehdottomasti hylkäisin miehen semmoisen yksinään olevan teon vuoksi. Nora. Niin, tosiaankin, Torvald! Helmer. Moni voi siveellisesti nousta jälleen, jos hän vilpittömästi tunnustaa rikoksensa ja kärsii rangaistuksen. Nora. Rangaistuksen ? Helmer.
Isänne makasi myös hyvin sairaana, luulenma. Nora. Hän oli viimeisillänsä. Krogstad. Kuoli kohta sen jälkeen? Nora. Niin. Krogstad. Sanokaa minulle, rouva Helmer, voitteko kenties muistaa minä päivänä isänne kuoli? Tarkoitan minä päivänä kuukaudessa. Nora. Isä kuoli Syyskuun 29 p:nä. Krogstad. Aivan oikein; siitä olen hankkinut tiedon. Nora. Mitä kummallista? Minä en tiedä Krogstad.
No, siitä on tietysti kiinni pidettävä . Voi, jos tulisivat kohta Ahaa, siinä ne ovatkin. Takki päälle. Nora. Tahdon ylös jälleen. En tahdo mennä pois niin aikaiseen. Helmer. Mutta Nora-kulta Nora. Oi, minä rukoilemalla pyydän sinua Torvald; minä pyydän sinua niin sydämmellisen hartaasti, ainoastaan yhden tunnin vielä! Helmer. Ei minuutiakaan, armas Norani. Sinä tiedät, mikä välipuhe meillä oli.
Ja minä olen äärettömän utelias näkemään, millä sinä aiot ällistyttää minua. Nora. Oi, mikä typerä tuuma. Helmer. Noh! Nora. En voi keksiä mitään, joka kelpaisi: kaikki tulee niin typeräksi, niin mitättömäksi. Helmer. Onko pikku Nora tullut siihen päätökseen? Helmer. Nora. Mitä paperia nuo ovat? Helmer. Pankki-asioita. Nora. Nyt jo? Helmer.
Mutta sen kreivi tietäköön, että mennä vuonna, niin olin minä kipeänä neljätoista viikkoa, eikä kukaan uskonut, että minä jäisin henkiin; niin, Kalle istui ja valvoi luonani, ja itse luulin minä joka hetki kuolevani, mutta siitä tuli taasen hyvää. Rouva Helmer näyttää karskilta, sanoi Frans, varsin kuin ennen, vai kuinka Berndtsson? Niin, se on tosiaankin niin, vakuutti tämä.
Hiukan, Torvald, hiukan voimme kyllä tuhlata nyt. Eikö niin? Pikkuruisen vain. Saathan sinä nyt ison palkan ja tulet ansaitsemaan paljon, paljon rahaa. Helmer. Niin, uudelta vuodelta alkaen; mutta koko neljännes vuotta kuluu ennenkuin palkka saadaan. Nora. Hui, hai; voimmehan lainata siksi aikaa. Helmer. Nora!
Päivän Sana
Muut Etsivät