Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Paljon vääryyttä on minua vastaan tehty, Torvald. Ensin isältäni ja sitten sinulta. Helmer. Mitä? Me kaksi, me kaksi, jotka olemme rakastaneet sinua enemmän kuin kaikki muut ihmiset? Nora. Teistä on vain ollut hupaista, olla rakastuneina minuun. Helmer. Mutta, Nora, mitä puhetta tämä on? Nora. Niin, niinpä asia nyt on, Torvald.
Se oli siis hyvä? Rank. Mahdollisuutta myöten paras sekä lääkärille että hoidettavalle, visseyttä. Rank. Täydellinen visseys. Enkö minä siis tekisi iltaa iloiseksi sen perästä? Nora. Siinä teitte oikein, tohtori Rank. Helmer. Sen sanon minäkin; kunhan vain huomenna pääset kohmelosta. Rank. No, eihän mitään saa ilmaiseksi tässä elämässä. Nora.
Se oli kokonainen maanviljelys-kurssi, joka yhtä paljon väsytti Berndtsson'ia, kuin se näkyi huvittavan Frans'ia. Vihdoinkin saivat he käskyn ja päivällinen oli valmis. Eukko oli pukeutunut, se on ottanut päähänsä "vakaan negligén" jossa oli ruuni nauhatöyhtö päällä päin ja oman vakaan saaliinsa jonka hän aikoinaan oli saanut Helmer vainajalta.
Minä puhun nyt, sanoi Liina totisesti ja juhlallisesti, Kaarlo Helmer oli minun elämäni ja kuolemani... Ja kuulkaa: minä en tahdo mitään kaikesta tästä rikkaudesta, en! Mutta minä tahdon asua hänen äitinsä luona, hänen huoneessansa hänen muistoksensa.
No, sinä näytät oikein sekä väsyneeltä että uniselta. Nora. Niin, minä olen hyvin väsynyt. Minä tahdon kohta käydä nukkumaan. Helmer. Näetkös; näetkös! Oli siis kumminkin oikein tehty minulta, ettemme viipyneet kauemmin. Nora. Oh, kaikki on oikein tehty mitä sinä teet. Helmer. Vaan huomasitko kuinka iloinen Rank oli tänä iltana? Nora. Vai niin? Oliko hän iloinen?
Helmer.
Nora, etkös koskaan enää muista minua? Nora. Tulen varmaankin useasti muistamaan sinua ja lapsia ja tätä taloa. Helmer. Saanko kirjoittaa sinulle, Nora? Nora. Et, et koskaan. Siihen et saa lupaa. Helmer. Oh, mutta saanhan kumminkin lähettää sinulle Nora. Ei mitään; ei mitään. Helmer. auttaa sinua, jos sitä tarvitsisit. Nora. Et, sanon minä. Minä en ota vieraalta mitään vastaan. Helmer.
Tohtori Rank, te varmaankin pidätte paljon maskeraateista? Rank. Niin, kun on hyvin monta lystillistä valepukua Nora. Kuulkaapas; miksikä me molemmat pukeumme tulevassa maskeraatissa? Helmer. Pikku hepakko joko sinä ajattelet tulevaa maskeraatia? Rank. Mekö molemmat? No, sen sanon teille; teidän tulee olla onnen lapsena Helmer. Niin, mutta keksipä puku, joka voi sitä osoittaa. Rank.
Vaan ne, arvaan ma, kuluvat talouden tarpeihin ja niin moniin muihin turhuuksiin, ja sitten saan minä taasen maksaa ulos. Nora. Mutta, Torvald Helmer. Sitä et voi kieltää, rakas Noraseni. Et usko kuinka kalliiksi miehelle käy semmoisen linnun pitäminen! Nora. O hyi, kuinka sinä voitkaan puhua semmoista? Minä, joka todellakin säästän minkä suinkin voin.
Kyllä, oitis, mutta... Niin, kyllä Berndt hoitaa minua, älkää pelätkö mitään. Kun äiti oli mennyt, tarttui Helmer tempoovaisesti kiinni ystävänsä käteen. Tiedätkös, Berndt, sanoi hän, se on kovin kovaa, että näin nuorena, voimakkaana, terveenä ja toivoa täynnä, jättää tämä kaunis maailma. Mutta, hyvä Helmer, onko se niin varmaa...
Päivän Sana
Muut Etsivät