Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Aivan varmaan. Katsoppas minua suoraan silmiin. Nora. Ei; kuinkas se nyt pisti päähäsi. Helmer. Eikö herkkusuu todellakaan ole pistäytynyt konditorin luona? Nora. En, minä vakuutan sen sinulle, Torvald Helmer. Eikä maistellut hiukan marjahilloa? Nora. En, en ollenkaan. Helmer. Eikä syönyt yhtä konfehtiakaan tai kahta? Nora. En, Torvald, minä vakuutan sen sinulle toden totta Helmer.
Enpä kumminkaan uskoisi piikojen ? Tässä on katkaistu hiusneula! Nora, se on sinun Helmer. Siitä sinun tosiaankin tulee taivuttaa heitä pois. Hm, hm; no, sainpa vihdoinkin sen auki. Leena; sammuta lamppu rappuisilla. Katsoppas, kuinka paljon sinne oli kokoontunut. Ei, ei, Torvald! Helmer. Kaksi käyntikorttia Rankilta. Nora. Tohtori Rankiltako?
Minä otan mukaani mikä itselleni kuuluu. Sinulta en tahdo mitään, en nyt enkä myöhemminkään. Helmer. Hulluuttahan tämä on! Nora. Huomenna matkustan minä kotia, tarkoitan, vanhalle kotipaikalleni. Siellä minun lienee helpointa löytää jotakin tointa. Helmer. Voi sinua soaistua, kokematonta olentoa! Nora. Minun tulee koittaa saada kokemusta, Torvald. Helmer. Heität kotisi, miehesi sekä lapsesi!
Niin puhuu kirje. Nora. Kiitos, Kristiina; nyt tiedän, mitä minun tulee tehdä. Hist ! Helmer. Rouva Linde. Olen; ja nyt tahdon sanoa hyvää yötä? Helmer. Oh mitä, nytkö jo? Onko se teidän, tämä neulomustyö? Rouva Linde. Helmer. Te neulotten siis? Rouva Linde. Niin teen. Helmer. Tiedättenkö mitä, teidän pitäisi mieluummin harjoittaa korko-ompelusta. Rouva Linde. Vai niin? Miksikä sitä? Helmer.
Ei kukaan saa minua koko komeudessani nähdä ennen kuin huomenna. Helmer. Mutta, Nora-kulta, sinä näytät niin rauenneelta. Oletko liian ahkerasti harjoittanut? Nora. En, en ole vielä kertaakaan harjoittanut. Helmer. Olispa se kuitenkin tarpeellista Nora. Niin, se on aivan tarpeellista, Torvald. Vaan en tule millään lailla toimeen ilman sinun avuttasi; olen peräti unhottanut kaikkityyni. Helmer.
Olettakaamme, että minä tänäpänä lainaan tuhatta kruunua ja sinä tuhlaisit ne jouluviikolla ja minä sitten uuden vuoden aattona saisin katonpaanun päähäni ja jäisin siihen paikalle. Helmer. Niin, olettakaamme että niin tapahtuisi mitäs sitten? Nora. Jos jotakin niin pahaa sattuisi, niin olisipa melkein yhdentekevää oliko minulla velkaa vai ei. Helmer. Entäs ne, joilta minä olin lainannut? Nora.
Sinulla on vielä Tarantella suonissasi, huomaan ma. Ja se tekee sinut vieläkin viehättävämmäksi. Kuuleppas! Nyt alkavat vieraat mennä. Nora. Niin, sitä toivon. Helmer. Niin, eikö totta, oma armas Norani?
Niin hän näyttää minulle etukynnen ennen muita, hän on ystävällinen minua kohtaan ... ehkä enemmän senvuoksi, että minä tunnen Rödebyn pappilan, jota hän rakastaa niin paljon. Onko hän maininnut erästä maanviljelijää, nimeltä Helmer? On, monta kertaa. Me asumme vaan penikulman päässä hänen luotansa; mennään sinne, jos sinä tahdot. Menkäämme, niin!
Helmer. Oh, heitä ilveesi! Semmoista puhetta oli isälläsikin aina valmiina. Mitäs se minua hyödyttäisi, että sinä olisit poissa maailmasta, kuten sanot? Se ei vähintäkään minua hyödyttäisi. Hän voi kumminkin saattaa asian julkisuuteen; ja jos hän sen tekee, niin minua ehkä epäillään tietäneeni sinun rikoksestasi.
Rouva Helmer, teillä ei ollenkaan näy olevan selvää käsitystä siitä, mihin te oikeastaan olette tehneet itsenne syypääksi. Vaan minä voin kertoa teille, ettei se ollut enempää eikä pahempaa, se, jonka minä kerran tein ja joka hävitti minun koko yhteiskunnallisen asemani. Nora. Tekö? Tahdottenko saattaa minua uskomaan, että te olisitte tehneet jotain uskaliasta pelastaaksenne vaimonne henkeä?
Päivän Sana
Muut Etsivät