Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Minkä suinkin *voit*. Vaan sinä et ollenkaan voi. Helmer. Sinä olet kummallinen pikku olento. Aivan isäsi kaltainen. Keinoista rahaa ansaitaksesi pidät sinä tarkkaa huolta; vaan heti rahat saatuasi ne ikäänkuin sulavat pois käsissäsi; sinä et milloinkaan tiedä mihin ne olet menettänyt. No, täytyy tyytyä sinuun semmoisena kuin olet. Se on syntyperäistä.
Kylläpä huolit. Sano nyt jotakin mahdollista, jota mieluisimmin haluaisit. Nora. En, en todellakaan tiedä mitään. Niin, kuules, Torvald Helmer. Noh? Helmer. No, no; sano suoraan. Ainoastaan senverran kuin voit olla ilman; niin minä sitten jonakuna päivänä ostan niillä jotakin. Helmer. No mutta, Nora Nora. Tee se, Torvald-kulta; minä pyydän sitä niin hartaasti sinulta.
Nora. Helmer. Mutta miksi nyt, näin myöhään ? Nora. Tänä yönä minä en nuku. Helmer. Mutta, Nora kulta Nora. Istu tähän, Torvald; meillä kahdella on paljon puhuttavaa keskenämme. Helmer. Nora, mitä tämä tietää? Nuo kangistuneet kasvosi Nora. Käy istumaan. Sitä on pitkältä. Minulla on paljon sinulle sanottavaa. Helmer. Ja minä en ymmärrä sinua. Nora. Et, siinäpä se juuri onkin.
Nyt luen minä kirjeet läpi. Ei koskaan. Ei koskaan. Ei koskaan. Eipä niitäkään. Ei koskaan; ei koskaan. Ui, tuota jääkylmää, mustaa vettä! Ui, tuota pohjatonta ; tuota . Oh, jospa se vain olisi ohitse. Nyt se on hänellä; nyt hän lukee sitä. Oh ei, ei; ei vielä. Torvald, jää hyvästi, sinä sekä lapset Helmer. Nora! Helmer. Mitä tämä on? Tiedätkös, mitä tässä kirjeessä seisoo? Nora. Tiedän.
Nyt olemme kumpikin miehuullisesti kestäneet aina tähän päivään saakka; ja sitä tahdomme myös tehdä sen lyhyen ajan, jona sitä vielä tarvitaan. Mitä? Seisooko pikku oravani siinä ja nyrpistelee? Helmer. He tuossa. Kiitos, kiitos, Torvald; näillä minä pääsen pitkälle. Helmer. Niin, sen saat todellakin tehdä. Nora. Niin, niin, sen minä kyllä teen.
Juuri sen vuoksi minä en kauemmin tahdo olla täällä. Helmer. Ja voitko myös tehdä minulle selvää siitä, millä tavoin minä olen menettänyt sinun rakkautesi? Nora. Niin, sen voin kyllä. Se oli tänä iltana, kun se kumma ei tullut; sillä silloin huomasin minä ettei sinussa ole sitä miestä, jota olin mielessäni kuvaillut. Helmer. Selitä se tarkemmin; minä en ymmärrä sinua. Nora.
No, silloin on hyvin mahdollista että minä voin hankkia teille paikan Helmer. Te olette tulleet onnelliseen hetkeen, rouva Rouva Linde. Oi; kuinka saatan minä kiittää teitä Helmer. Sitä ei ole tarvis. Rank. Odota; minä tulen sinun kanssasi. Nora.
Niin, vieläpä hakannutkin, nimittäin kynäveitsellä. Minä ja Helmer ... tunnettehan te nuoren Helmer'in? Tunnen niin, sen minä teen. Minä ja Helmer olimme ystävät ja olemme vieläkin; hän oli kadetti silloinkuin minäkin; mutta juuri tuossa lehtimajassa päätti hän olla jatkamatta.
Kun sitä vastoin neulominen se ei milloinkaan voi olla muuta kuin epäkaunista; katsokaas; nuo yhteen likistetyt käsivarret neulouspuikot, jotka kulkevat ylös ja alas; siinä on jotakin kiinalaista. Ah, se oli todellakin mainiota sampanjaa, jota siellä tarjottiin. Rouva Linde. Niin, hyvää yötä, Nora, äläkkä enää ole itsepäinen. Helmer. Hyvin sanottu, rouva Linde! Rouva Linde.
Hyvältä, rakas Helmer, sangen hyvältä. Niin, sen minä uskon. Koko tämä puutarhan tarha oli kahdeksan vuotta sitten takamaana. Minä olen omilla käsilläni kaivanut jokaisen lapiollisen ja olen äitin puutarhuri. Sinä et saata koskaan uskoa, kuinka äiti on turhamainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät