Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Hän oli tähän asti luullut, ettei yksikään sydän maailmassa puhtaammin sykkisi Kristuksen kunniaksi. Helmenä, jalokivenä, omien käsiensä kallisarvoisena työnä hän oli aikonut uhrata Lygian Hänelle sentähden tämä tieto täytti hänen mielensä hämmästyksellä ja katkeruudella. "Mene ja rukoile Jumalaa, että Hän antaisi sinulle syntisi anteeksi," lausui hän ankarasti.
Mut vait oli impeni kaino, Katsahtain korkuuteen, Ja poskellans kyynele kiilsi Helmenä kirkkaana. Mun käteni ihanast' eksyi Kiharains mustaan yöhön. Niin vietimme lempeäss' laaksoss' Päivämme autuaan; Me varjossa valkean tuomen Istuimme ruohistoss', Ja läheni kesänen ehtoo, Sunnuntai-ehtoo tyyni.
Turha aatos! Turha unelma! Katoan kuplana laineen, pysyy meri, ääretön, saareton, sanomaton pyhyys. Lienee mulle liian suuri, lienen mereen liian pieni, koska pelkään kangastella kaikkeutta, myrskytä myrskyn kanssa, kulkea tohussa tuulen, heittyä helmenä pilvihin saakka, syöksyä syöveriin. Tääll' on templi korkea, se vaikk' on vailla siltaa, päivä vain sen valaisee ja kuudan pitkin iltaa.
Tuo potra Kaparin poika näki neien kartanolla, sydän rinnassa sykähti: "Liet minulle mielitietty?" Neiti lintuna liversi: "Lienet armas liiatenkin, annan toivoa vähäisen." Peuran lailla pois pakeni, meni pitkin metsätietä, häipyi helmenä salolle, kaunehena kankahalle, helmassa kukat koreat, ympärillä yö heleä. Poika pyytä pyytämähän.
Pisara: Miksi mä kurja Pisarana? Miksi ei suotu Virtana vierrä Viitojen halki Järvehen mun? Virta: Miksi mä halpa Virtana vain? Miksi en järven Lainehin loiski, Kuohuen kauas Merehen käy? Järvi: Miksi mä mieto Järvenä näin? Enkö mä aalloin Vyöryvin voisi Merenä maita Valtaella? Meri: Miksi mä hurja Rantoja lyön? Miksi en taivon Pilvenä päily, Taikkapa loista Helmenä vaan?
Antaa Anjalle helmet. ANJA. Kiitos, kultainen kälyni! Kansan helmenä heloita! Kun opit, niin opastan Sun tutuille työteloille, Neuvon töihin ja tapoihin. Yhtä sulle en opeta: Tietä toisehen talohon. ILVO. Kauneuden kaitsijani, Kaasoni, sinulle tässä Esiliina onneksesi! Sen olet kirjannut kukilla Kotiniityn niemen päästä Hyvin hoitelit suloni! KAASO. Vielä kauemmin suloa Säilytä sydämessäsi!
Se loistaa rantamaiden helmenä, On kauppakeskus kaikkein heimojen, Se liitossa on kaikkein kansain kanssa; Sen haahdet kiertää kaikki rannikot, Sen karavaanit halkoo aavikoita; Sen kukoistavat siirtokunnat jakaa Sen kanssa rikkautta maailman.
Sentähden me säilytämme tämän niin waarallisen ja woimakkaan aineen hywin kätkettynä helmenä kowassa kuoressa, joka on tehty aineesta, mikä ilman waaratta saattaa koskea meidän ihoomme, mutta joka nesteessä sulaa ja hajoo jälleen maailman awaruuteen.
Nuo aallokot värjyvät, aavat, Nuo pilvyet puuntavat, Ne loistonsa sulta saavat, Ne eloas tulvivat. Terve, terve, oi ootetullen! Sä siivin kiitäen kirkkain Tulit tienoilta läntisen, Maan lapsille lohtua virkkain Ja tenhoja taivaitten. Sua varjossa kaukorantain Ajan impyet oottivat, Ens suukon sinulle antain Sun lemmityks lausuivat. Kuin simpukka venhossansa Hän loistavi helmenä sen!
Hetken vaijettuaan tuo hopeahelähteinen laulu paisui yhä kiihkeämmäksi: Elo lyhkänen riemun on vuoksi vain, Sen hetkiä säästä mä en. Mä nuoruuden maljan juodani sain, Ja lempi on helmenä sen. Nyt lähestyi kolmas joukko täytetyin maljoin, jotka he uhrina panivat tuolle merkilliselle alttarille, ja nyt kajahti usein vaihtuva soitto hitaana ja juhlallisena:
Päivän Sana
Muut Etsivät