United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli aivan varma, että paljon oli aikaan saatu tämän teko-taloudenpidon kautta; ja asia huvitti häntä yhtä paljon, kuin jos olisimme leikillä pitäneet jotakin nukki-huonetta. Sillä tapaa jatkoimme. Dora oli melkein yhtä hellä tädilleni, kuin minulle, ja kertoi tälle usein siitä ajasta, jolloin hän pelkäsi, että hän olisi häijy, vanha olento.
Liekö sitte ollut asia niin, etteivät hennoneet erota vai niin, ettei häntä vieraille uskottu paimennettavaksi, siitä ei Kaisa ollut selvillä. Mutta jokainen näki, että häntä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Lauhkea lapsi hän onkin, vahvisti Kaisa, ja kovin hellä vanhemmilleen, vaikka syrjästä katsoen luulisi hienompirotuiseksi kuin sekä isä että äiti ovat.
Murehtui nyt äidin mieli, Kasvot synkistyivät, Nuhteihin sai hellä kieli, Silmät kyyneltyivät: "Ah, ett'ei vaan voima Herran Sois teit' orjuutehen kerran! Joutuin linnut paikkahansa Viekää! Rukoilkaatte, Että vapauden kansa Aina olla saatte, Eikä häkkilinnun lailla, Orja, vapautta vailla." Tarulla tyttölasta On kaksi: toisella On sydän taivahasta Ja muoto toisella.
Hän ei tosin muiden tyttöjen tavoin Kallea sättinyt eikä soimannut, vaan katsoi häneen niin pitkään ja kummallisesti, että Kalle heti selvisi viinahöyryjen huumauksesta. Oliko tuo Riitan silmäys hellä vai vakava, sitä ei Kalle tiennyt, mutta siinä oli jotakin, joka pani koko sydämen levottomaksi; sen Kalle sekä tunsi että tiesi.
Niin onneni aamua tervehdin, Oma impeni hempeä, hellä! Sinä talviset tunteeni haihdutit pois Syvän lempesi hellyydellä. Kuni myrskyisen yöhyen jälkehen taas Ihaellaan päiveä uutta, Ihaellaan sykkivin syömmin taas Suvi-ilman tyynt' ihanuutta, Niin auvoni aikoa ihailen, Oma impeni, hempeä, hellä! On tyyni mun myrskykäs mieleni nyt, Kun uinut sä mun sydämellä.
Sillä Markus meni viimein niin voimattomaksi, ettei hän enää jaksanut kävellä ympäri. Nyt Labeo kantoi häntä ympäri taivahalla; hellästi, lempeästi, samalla kuin hänen sydämensä oli pakahtumallaan ja hänen äänessään, joka aina oli hellä ja lempeä, ilmestyi uusi hellyys, uusi rakkauden hehku ja syvä kaipaus hänen sydämensä lemmittyyn.
Oon onnekas! kun elon aamu haipuu, Mun huoltan' hellä kannel lieventää; Jos kädestäni kannel kulta vaipuu, Sen lohdutteeksi ehkä maine jää; Vaan maineen kieli jos mun unhottaapi, Jälille jää mun tyttön' armahin; Ja silmistäin jos hänki katoaapi, Jää entis-onnen muisto kuitenkin. Kohtaus.
Nelmahan ajatteli, että hän oli tullut tänne taloutta hoitamaan. Niinhän Mimmi oli sanonut hänelle. Tarkoittiko nyt Kukkelman, että..? Kukkelman..! Tuo ... niin kuin metsänelukka..! Vastenmielinen... Ja silti rammassa Nelmaa miellytti jokin. Se hellä huolenpitoko, joka vivahteli hänen äänessään ... vaikka hän saarnasikin yhtämittaa?
Vaikkapa kaikki kostoa kiehuu, Maailma pauhaa, raivoten riehuu: Taistele vaan! Taistelu sankarin voittohon vie, Taistelun kautta on taivahan tie: Taistele vaan! Mon' ei ihmislapsi tässä Elämässä Nauttia saa suloista Kukkiensa Kylvämäinsä Kauneutta, tuoksua: Useasti äiti hellä, Kätkyellä Lapsillens kun laulann' on, Korjatahan Tuonelahan Kalm' on kolkko, armoton.
Ei sen vuoksi ollutkaan ihmeellistä että hän pyörtyi, kuultuansa isänsä kovat sanat. Vaan äitensä hellä syleileminen saattoi hänen kohta levolliseksi, ja murheettomana meni hän tavallisille askareilleen, siinä iloisessa toivossa, että ensi keskiviikkona oli mittumaari-aatto.