Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Olisit toki valtaas pukeunut, Ennenkuin noin sen heitit pois. CORIOLANUS. Se menköön! VOLUMNIA. Vähemmälläkin kiihkoll' oisit ollut Se mies, mik' olet; vastustettu olis Vähemmän mieltäs, jos et olis heille Noin julki näyttänyt, mit' olit mieltä, Ennenkuin heiltä vastusvoima uupui. CORIOLANUS. He kaikki menkööt hirteen! VOLUMNIA. Vaikka tuleen!
Hän kävi istumaan peräpöydän päähän ja komensi Pohjolan väkeä kestitsemään itseänsä. Pohjolan emäntä sanoi, ett'ei talossa nyt ollut vieraalle tarjottavaa, kun vast'ikään oli häät pidetty. Lemminkäinen vastasi: "Jopa on täällä syömät syöty, häät juotu, pidot pidetty. Oi sinä Pohjolan emäntä, Pimentolan pitkähammas, pidit häät häijyn tavalla, kutsuit kaiken muun kansan, minun heitit kutsumatta.
Monesti, pilvihin kun taivon peitit, ja kyynelin kun huuhdoit poskiain, Ja maljasi kun juodakseni heitit, Sen pohjattuutta kokea kun sain, Niin elämääpä kaihoomahan rinta Ain' oppi silloin korkeint', ihaninta. Monesti syöntäin kivisteli kyllä, Kun kukkatarhaani sun käyvän näin. Monesti sydämellä särjetyllä Mä rauenneiden ruusuin ääreen jäin.
Sitten kohtasi häntä äkillinen väristys, hän kaatui taaksepäin eikä sen ko'ommin enää liikahtanut. Näin heitti hän henkensä. Runoilija oli ainoa, joka ei saanut näyttää kyyneleitänsä. Hän lähti pois hiljaa huoaten: "Jalo nainen! minä olen ymmärtänyt sinun viimeisen toivosi, tuon silmäyksen, jonka minuun heitit ... niin! olenpa osoittava, että sen ansaitsin!"
Saat joka päivä kyllän Hectorista, Jos haluttaa. Sua ei sais koko Kreikka, Varon ma, hänen kanssaan taisteluun. HECTOR. Tulehan sotakentälle. Siit' asti, Kuin heitit Kreikan asian, on sota Vain pilaa ollut. ACHILLES. Hectorko mua vaatii? Huomenna tulen, tuimana kuin surma; Nyt ollaan ystäviä. HECTOR. Tuohon käteen! AGAMEMNON. Mun telttaani nyt, kaikki Kreikan päärit!
Könniläinen seinällä korotti taasen äänensä. »Minä tarkotin sinusta jotakin», puhui kylmä ääni perältä. »Mutta sinusta ei kelvannut tulla herraa eikä oppinutta miestä, vaikka päätä olisi kyllä ollut. Piti tulla muka talonpoika, ja niin heitit parin vuoden päästä kirjasi nurkkaan. Mutta talonpojallakin on kirjansa, ja ne kirjat sinä näyt heittävän piikaletukan sängynolkiin!»
Hypähdellen lähdit ja suukkoja heitit, mutta alakuloisuus painoi minun askeleitani. Huhusimme ja kuulimme alussa toistemme äänen, mutta sitten kohosi vaara yhä korkeammaksi välillemme, ja minä kuulin vain oman ääneni. Astuin ja uskoin teitten yhtyessä toisessa päässä sinut tapaavani. Siinä oli rinteellä tekemäni tupanen lamperon rannalla. Mutta et ollut siinä, kun tulin.
Ja elämämme keskipäivän aikaan sa leikit ympärillä askartemme ja kilvoitustemme ja taistojemme, työn aikaan, tuskan aikaan, toivon aikaan. Ja elämämme iltaa kohti mennen sa rakkaat esineet ja muistot peitit, sa harsos harmaan yli kaiken heitit, jok' oli kallist' ollut meille ennen.
Minä toki uskallan kulkea päivälläkin, ja tiedän, ettei käsketä pois meninpä mihin ja milloin hyvänsä. Uskonhan minä tuon, sanoi Viija kiihkeästi. Siellä huvittelit niin kauan kuin kehtasit, vaan sitten heitit ne ja tulit tänne. No se on ihan valetta, että minusta tuolla lailla saatettaisiin sanoa. Onko kuulunut? Mitä lie kuulunutkin, vaan sanohan kelle tytölle olet noin kirjoittanut?
Ei sinua noljottajata enää tuntisi samaksi olennoksikaan... Sinä haukuit meitä kuin poika, niinkuin aika poika! Muistatko, kun minua pikanellilla heitit vasten naamaa? Onneksi se ei sattunut, vaan meni seinään... Se oli onneksi sinulle, kiitä onneasi, ettei sattunut... Terve sinä siinä ... eihän sull' ole lasiakaan? Anna, kun minä prykään sulle oikein miehen totit.
Päivän Sana
Muut Etsivät