Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
TROILUS. En; Mut joskus teemme, mitä emme tahdo; Olemme usein oma perkeleemme, Kun oman voiman varaan heittäymme Ja pettävään sen tarmoon luotamme. No, prinssi, TROILUS. Muisku vain, ja sitten ero! Hoi, veli Troilus! TROILUS. Tule sisään, veli, Ja tuo Aeneas myös ja Kreikan mies. CRESSIDA. Sinäkin ole uskollinen. TROILUS. Minä? Ah, se on vikani ja heikkouteni!
Soisinpa että minun syntisen heikkouteni olisivat kaikki yhtä hyvän peitteen alla! Hyvästi nyt vaan, kunnon veikkoseni toisten saat minulta kiitokseni." Samassa hän, ikään kuin peläten, että seppä vielä edelleen rupeaisi esteitä esiin tuomaan, riensi pois palatsiin. Seppä jäi paikalleen seisomaan, hämmästyneenä siitä, mikä oli tapahtunut, sekä tuosta tehtävästä, johon hän oli kietoutunut.
Olen jo sen kidassa. Minun täytyy aloittaa uusi elämä, istuttaa itseni outoihin oloihin, vaikka juuret vielä ovat vanhassa mullassa. Soisin, että laiva maalle laskematta kääntyisi takaisin kotimaahan. Tämä heikkouteni minua tuskastuttaa, minä tahtoisin sen voittaa. Mutta rautatiematkalla se vain enenee. Sama turvaton todellisuus vallitsee sielläkin. Olen kuin rikka tuulen vietävänä.
Viime talvi on ollut aivan hirveä. Ensin rakkaan äitini kuolema ja sitten oma ruumiillinen heikkouteni. Olen m. m. sairastanut kirjoituskramppia pitemmän aikaa. Ymmärrät siis, etten ole voinut kirjoittaa kenellekään. Undine on eräs Alvilde Prydzin kirjoittama näytelmäkappale. »Mutta sydämeni on vuotanut verta Suomen takia. Olen ollut mukana sen korpivaelluksessa.
"Minä tunnustan heikkouteni: vanki-huoneen ilma tekee minut noloksi; se ärsyttää minussa epäilystä, pöhkömäisyyttä ja haja-mielisyyttä. Nämät seinät, olkootpa kuinka kauniit hyvänsäkin, näyttävät minusta olevan täyteen kirjoitetut näkymättömillä kirjaimilla ja kertovan minulle surullisia epä-toivon tapauksia tämän huoneen entisistä asukkaista.
Jospa voisinkin vaaratta vaeltaa kristittyjen joukossa kuten ennen, niin olisin valmis luopumaan siitä vanhasta orjaraukasta, jonka pari päivää sitten ostin vanhuuteni ja heikkouteni päivien varaksi. Mutta Glaucus elää, herra, ja jos hän saisi nähdä minut, niin et sinä enää milloinkaan minua näkisi, ja kuka sinulle silloin hakisi neidon?" Chilon vaikeni ja rupesi pyyhkimään kyyneliä silmistään.
Minä tunnustan heikkouteni: en ole saattanut nähdä sinua tuntematta minuani vedetyksi sinun puoleesi. Kunpa vaan tämä löyhämielisyyteni ei tulis minulle kovin paljon maksamaan!
"Kaikki on lopussa", sanoi hän sitten vimmoissaan. "Viimeisen siteen, joka minua kiinnitti ihmisrakkauteen, katkaisin itse ilkkuvan, vihamielisen sattuman oikusta. "Se olikin viimeinen heikkouteni. "Nyt, ihmisyys, olet minulle kuollut. "Nostakaa hänet jalon ratsun selkään. Se olkoon viimeinen tehtäväsi, Pluto.
Jollei toiselta puolen hän milloinkaan ollut rakastanut minua, sopiko minun uskoa, että hän nyt rakastaisi minua? Minä olin aina tuntenut oman heikkouteni hänen kestäväisyytensä ja mielenlujuutensa rinnalla, mutta nyt tunsin sen yhä enemmän.
Sinä olit kaikkein pitkä-unisimpia, sanoi hän. Sinä et tahtonut herätä ollenkaan. Joko olit sinä sitten niin rakastunut omiin unikuviisi, että pidit niitä Totuuden päivääkin parempina... Taikka? Voit sanoa aivan suoraan heikkouteni, niin voimme yhdessä hymyillä sille. Taikka olit sinä katsonut liian syvälle niihin silmiin, jotka joka aamu kohtasivat katsettasi... Kenen? Neitsyt-
Päivän Sana
Muut Etsivät