Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Auttakaa, auttakaa; auttakaa Jumalan tähden minua poloista auttakaa hywä mies minua waiwaista", pyyteli Heikki. "Mikäs on hätänä, onko jalka poikki wai?" sanoi mies kohdalle tultuansa, katsella töllistellen ympärillensä. "Ei jalassa ole mitään wikaa, waan minä en muuten pääse tästä ylös", sanoi Heikki sammaltaen. "Ahaa! Eikö sen pahempaa?
Eikä muuta sanonut vartijain ja sotaväen tähden, jotka siinä olivat. Ja niin läksi Heikki pitkälle taipaleelle. Ja oli kevät ja maamiehet jäivät peltojansa äestämään ja varikset istuivat aidan seipäihin lennoistansa lepäillen ja jäivät Suomeen. Mutta Venäjän metsänrinnasta kukahti käki: Sandra on sinulle pojan synnyttänyt!
"Varpusen Lauri! onko hän sinun isäsi? Miksi eilen valehtelit minulle?" huusi patroni valmiina kurittamaan Heikkiä valheesta. "En minä valehdellut!" kiirehti Heikki huutamaan, "ette minulta isääni kysyneet". "Lauri Varpunen!" kertoi patroni, "ja hänen jalkansa on leikattu poikki, sanoit? Kuka leikkasi ja miksi?" "Tohtori leikkasi.
Valoisaksi, lämpimäksi muuttuisi se taas, kun hän palaisi sinne, hän, jolle Heikki oli ensi rakkautensa suonut ja jota hän vieläkin voimakkaan luonteensa koko palavuudella rakasti. Se oli Heikin onni, että Eevi paluumatkalla kotia tapasi Sirkan. Muuten olisi kyllä Heikki jo ensi iltana toiveissaan katkerasti pettynyt.
"Hän ei ensinnä sanonut mitään, mutta lausui vihdoin: 'tehkää, mitä parhaaksi luulette'". Heikki kertoi nyt kasvate-veljellensä että hän oli ruvennut trenkipojaksi Rytilään. Antti katsoi pitkään häntä, kun tämän kuuli. "Sitä ei olisi isä sallinut" sanoi hän, sillä isä on aina ollut vihassa Rytilän patronille". "En minä tiedä: mutta tiesihän isäsi, että minä tänne tulin hakemaan palveluspaikkaa.
Ja nyt kun se on haittana meidän liitollemme, nyt sitä suorastaan inhoon. HEIKKI. Mutta malttakaa toki mieltänne. TOINI. En saa rauhaa, ennenkuin kaikki on selvillä. Hyvästi, vähäksi aikaa, mun uskollinen ritarini, hyvästi. HEIKKI. Mutta kuulkaahan toki Amelie . Perhana, noita naisia! Millä nyt saan hänet tuosta puuhasta talttumaan? KAUPPANEUVOS. En suostu, en!
Muista kansankirjailijoista, jotka yhtenäisenä parvena tuottavat 1890-luvun taitteessa ilmestyneen kertomuskokoelman Syvistä riveistä ovat huomattavimmat tässä vielä itä-pohjanmaalaisen kansankielen erinomainen käyttäjä ja onnistuneen, miltei elämäkerrallisen kansankuvauksen Korpelan Tapanin tekijä Heikki Meriläinen, pohjois-pohjanmaalaisen kansankuvauksen Heikki Helmikankaan tekijä Eero Sissala ja hämäläisen kansan-elämän kuvaaja Nestor Niemelä.
Ja Heikki unohti koko maailman kuullessaan heidän voimakkaita sanojaan. Nukkuneet tunteet liikahtelivat sydämessä, kauan haudassa olleet tunteet. Mutta kesken kaikkea kuului kiireistä juoksun kopinaa porstuasta. Ovi aukeni rämähtäen, ja Liisa oli täyttä vauhtia tulemassa sisälle. Hän pysähtyi kuin ammuttuna oven kynnykselle. Iloinen nauru jähmistyi, ja hän punehtui korvia myöten.
"Sen siitä nyt sait ... olisit ollut niinkuin ihmiset", sanoi Rommander, kun Heikki tuli lakituwasta. "Hym! Enhän toki kuitenkaan ole ketään yllyttänyt muita ihmisiä ryöwäämään" sanoi Heikki kylläkin pisteliäästi. "Mitä?" kysyi Rommander punastellen. Heikki ei wastannut mitään, käweli waan pois. Sakotettuna miehenä tuli nyt Heikki kotia.
Hän ei ole noita pintapuolisia ja kevytmielisiä ihmisiä, jotka vaan ulkonaiselle loistolle arvoa panevat. Sydämmen ominaisuudet, ne kumminkin ovat pääasia eikö totta? HEIKKI. Oo neiti Sidensnöre, jospa teillä minustakin olisi noin hyvät ajatukset! Silloin olisin onnellisin ihminen maan päällä. TOINI. Hyvä herra teidän sananne ja teidän tulinen katseenne saattavat minut punastumaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät