Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
»Joo!» »Soo!» Ryypättiin viinaa. Kenonen puhalsi suustansa vesisuihkun housuille ja alkoi taas silittää ja kehua: »Mutta kyllä Ihalaisenkin akka oli vesi silmissä, kun minusta ero tuli ja piti Ihalainen valita...» »Vai itki akka. No oli tuota syytä itkeäkin, kun piti Ihalaiselle... Taitaa olla jo vanhakin mies... Ihalainen tarkotan», meni Heikki Pirhonen mukaan.
Kun Paloniemen Heikki heräsi nukkumasta, meni Iisakki hänelle hyvänä uutisena kertomaan Kero-Pietin tulosta. Mutta Heikki murjotti synkkänä, ja uutinen näytti vaikuttavan häneen päinvastoin kuin Iisakkiin. "Tuleepa sopimattomaan aikaan näin kiireellisimmän lauttojen laskun päivinä", sanoi hän: "Ei hän täällä kauan jouda viipymään", sanoi Iisakki nuhtelevalla äänellä.
Heikki, Heikki! Nyt herään minä unelmistani. Se on vieno nais-ääni, joka minulle puhuu toisesta huoneesta.
Hän juoksi alas voidakseen tuvan ikkunasta muun väen mukana katsella rajuilman tuloa. Mutta siellä ei ollut ketään, ei elävää sielua, vaikka oli päivällisaika. Heikki pysähtyi keskelle tuvan lattiaa. Syönti näkyi väeltä jääneen kesken. Tuossa pitkän ruokapöydän päässä oli jonkun piikatytön liina, niinkuin juostessa siihen jätetty.
»Ja sieltä tulee hieno, sen tiedän. Mutta sano, Eevi, onko omantuntosi mukaista, jos Viljoa kasvatat ylellisyyteen. Nyt hän tosin on pieni sitä ymmärtääkseen, mutta pienestä tulee pian suuri.» »Kuules Heikki», Eevi oli harmissaan ja päätti kerrankin purkaa koko sisunsa, »sitä on aivan pääsemättömissä sinun kanssasi. Omatunto, omatunto, se on sinulla joka toinen sana.
Kummallista, sanoi hän, minä juuri tässä itsekseni pääsin ajattelemasta, että kunpa nyt tapaisin jonkun vanhan juurevan toti toverin! Pekka nauraa tihuutti ja naurusta vettyneillä silmillään katseli niin uskollisesti Heikkiin, että Heikin tuli häntä sääli, ja hän otti Pekkaa käsipuolesta. Sitten pitää meidän hankkia Olli mukaan, sanoi Heikki. Mutta Olli kun on raitis?
Kun Olli ei tahtonut Heikkiä mukaansa, niin näytti se olevan siksi, että hän ikäänkuin ei hennonut loukata Heikin viattomuutta. Heikki tunsi sen selvästi. Olli nauroi joskus hänelle aivan kuin lapselle. Ja siinä se oli oikeastaan koko se kirous, joka seurasi Heikkiä.
Mitään erityistä ei ollut niiden kuluessa Peltolassa tapahtunut; rauhassa ja rakkaudessa oli eletty; ja rauhan ja rakkauden välittäjänä oli Heikki ollut, semminkin Laurin nuorimpain lasten keskuudessa.
Mutta kun isä sitten tosiaankin lähti rovastiin, Heikki melkein vavahti levottomuudesta. Mitä jos isä todellakin aikoi kiven kovaan vaatia papiksi rupeamaan? Isän aikeet olivat aina niin horjumattoman varmat. Ja hänen käytöksensä viime aikoina oli ollut niin jäykkä ja hänen kasvonsa niin totiset.
Jos Heikki voisi vanhurskaan Jumalan kasvojen edessä vakuuttaa, ettei hänessä ollut pienintäkään syytä Niilo Iisakin kuolemaan, anoisi hän anteeksi kaiken epäilyksensä ja sydämensä pahat ajatukset ja alkaisi taas sydämestään saakka rakastaa naapuriaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät