United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hänen silmänsä olivat vesikiehteissä, ja hieno punerrus peitti nyt noita kalpeita kasvoja. Ehdottomasti tempasi Iisakki pois hatun päästään, ja hänestä näytti siltä kuin olisi tyttökin nyykistänyt vastaukseksi ja punehtunut kovemmin. Iisakki melkein huokasi ja hänen olisi tehnyt mieli ojentaa kätensä tytölle, nostaa hänet laivaan, sulkea syliinsä ja lähteä.

Hieno hattu, kallis hattu! huudahti kivalteri sen huomattuaan; mutta ... mutta jos on pakko valita hatun ja pään välillä, ollaan kyllä valmiita jättämään hattu kun vaan saadaan pitää pää. Sanokaa toki, paljonko olen velkaa! huusi Bruno ravintoloitsijalle; kello on jo lyönyt kahdeksan, ja minun täytyy lähteä kotiin.

Samassa pyörähti mamseli kamariin ja pisti kapan yllensä ja hatun päähänsä. "Tule mukana, Elsa!" sanoi hän mennessään. Emäntä seisoi pihalla, kun mamseli lukitsi porstuan ovea. "Minnekkä nyt mamseli lähtee?" kysyi emäntä. "Kuinka niin? Onko siinä lähdössäni jotain erinomaista?" "Ei muuta kuin vaan näyttää niin kiire mamselilla olevan."

Adlercreutzin, jalon herran sekin muisto maksaa vaivan sotamiestä hautaan kerran saattavan näin hiljaa aivan; hatun riisui, katseen hartaan loi hän alle haudan partaan, kunne muutti rauhan multaan Hannu Munter matkailultaan.

Kertokoot rannan pyhät koivut halullisille haastattelijoille, mitä muistanevat perhanaisesta pakinasta paitaisen urohon, kun Eemeli, ulahtaen kuin jäniskoira, jonka edestä kissa on puuhun kurahtanut, hyökkää haavi ojona otuksen jälkeen ja vetää puusta alas hattuni ja hatun mukana siihen takertuneet tyhjät koukut. Eihän sentään aivan tyhjät.

Kun hämärtyy, ja tyynnä maa jo uneen vaipuu illoin, hänt' aatellen, mi kauas läks, yksin itken silloin. Kulta, sua yksin itken silloin! Hatun keikkua anna! Nuor Jehki kun kaupunkiin tuli vuorilta vasta, niin kurkisti tukka lakin halkeamasta. Nyt hattu ja sulka on päähän panna. Sa uljas Jehkini, hei, hatun keikkua anna! Hatun keikkua anna vaan, ja liehuta sulkaa!

Tiedäthän, isä, että aina säästän tavaroitani vuodesta toiseen." "Vakuutan teille, herra Crowfield", sanoi neiti Featherstone, "etten eläissäni ole nähnyt niin säästäväisiä tyttöjä kuin teidän tyttärenne; on ihan ihmeellistä, kuinka kekseliäitä he ovat puvussaan. Mitähän ihmettä he tekevätkään? Minä en ikinä tule toimeen niin vähällä." "Niin", sanoi Jenny, "olen ostanut vain yhden uuden hatun.

Takin ylle auttajia oli montakin, yksi toi hatun, toinen kepin, ja niin saatiin neuvos vaunuihin, jotka, kaksi mustaa, venäjänrotuista oritta edessään, odottivat portaitten edustalla.

Kuningatar oli mainio tuossa voimakkaassa asennossaan ja hänen säihkyvät silmänsä tenhosivat ihan kuninkaan. Hän hallitsi tämän pelkällä katseellansa, jolla hän koetti voimistaa puolisonsa, auttoi hatun hänen päästänsä ja riisui hänen yltänsä tuon viiniltä ja sikarin sauhulta tuoksahtavan päällystakin.

Väsynein käsin otti majuri hatun päästään ja pyyhki hien kuumentuneelta otsaltaan; sitten päästi hän vyönsä ja aukasi takin, kun hän luuli tuntevansa verta vuotavan kyljessä olevasta haavasta, joka ei koskaan täydellisesti parantunut. Liina, jolla sairas paikka oli peitetty, oli käännettävä ja uudestaan kiedottava. Kun hän sitten katsoi ylös, seisoi Löfving hänen edessään.