United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten otti hatun päästään, laski sen penkille ja kaksin käsin käänti pitkiä, aivan kaulalle asti riippuvia, suortuvaisia hiuksiaan taakse päin. Sitten hän vakavan näköisenä kuin tuomari oikeusistuimelleen istui pöydän taakse, jossa loitsulukuja höpisten rupesi sillä veitsensä kärjellä hämmentelemään sitä viinapikaria.
»Minkälaista poikaa?» »Reipasta, rohkeaa, iloista poikaa.» »Mikä poika se on?» »Se, jolle minä sen hatun olisin ostanut.» »Missä se poika on ollut?» »Roomassa.» »Veli Erkkikö?» »Ei, vaan elävä veli.» Syntyi hetken äänettömyys. Sitten äiti suuteli Lauraa ja sanoi: »Luetaan nyt yhdessä siunaus. Sitten sinä nukut rauhassa.»
Häll' ääni tyrehtynyt itkusta Ja joskus kimakasti piipattaapi, Ivaten heittää hatun sulkia Ja teatraalisesti kumartaapi. Jos hermostun, jos mielein raivostuu, Jos isken runoissain', ett' terät sinkuu, Hän virnuu, että leuvat nurjahtuu, Ja nauraa, että niveleissään vinkuu. Tuo kettu silmää iskee minulle.
Katuportin luona häiläytti tuuli hänen kauhtanaansa, johon hän oli kääriytynyt, vaikka oltiin Elokuussa, ja tempasi hänen päästänsä hatun, jonka hän sieppasi kiini ja nopeasti painoi takaisin päähänsä. D'Artagnan, jonka silmät olivat luotuina tuohon mieheen, kalpeni kovasti ja heitti lasin irti kädestänsä. Mikä teitä vaivaa herra? kysyi Planchet.
Herra Claudius kohotti hiukan olkapäitänsä, otti kohteliaasti tervehtien hatun päästänsä ja astui rappuja ylös; hän ei mennyt kirjastoon, minä kuulin hänen ylempänä avaaman toisen oven. "Onko maailma äkkiä mennyt ylösalaisin?" huudahti Charlotte, joka, kädet alas-vaipuneina, oli seisonut liikahtamatta, kunnes ylösastujan askeleet lakkasivat kuulumasta ja ovi sulkeutui hänen takanansa.
Jos se toinen kuolee, niin on herra Paulin nyt hänet naitava sen pikkase vuoks'. Sanaakaan sanomatta pani Jeanne hatun päähänsä.
Ei siellä! Mikä hatun ja sulkien asemasta nyt kätki hänen otsansa, hänen silmänsä, hänen varjostavan kätensä? Oliko vuode liikkeellä. Minä käännyin seljälleni ja katsoin ulospäin. Olinko minä hullu, juopunut?
Tultuaan sisään, hän heitti hatun pöydälle, istui sohvalle, kätki kasvot käsiinsä ja koetti selvitellä ajatuksiaan ja tunteitaan. Mutta koko hänen sielunsa oli hurjassa sekasorrossa.
Poole, joka oli koko matkan kulkenut muutamia askelia edellä, seisahtui nyt keskelle jalkakäytävää, otti hatun päästään huolimatta purevasta pakkasesta ja pyyhki otsaansa punaisella nenäliinalla.
"No niin, koska sitä tahdot, mamma, niin voinhan sen kernaasti tehdä." "No, laittautukaa nyt vaan matkalle. Hyvästi, hyvästi," huusi hän vaunujen vyöriessä alas tielle päin. "Sido nenäliinasi hatun suojaksi, lapsikulta, ettei kukkanen tomuunnu." Rasmussenin rouva käveli ajatuksissa ja järjesteli huoneessa. "Onpa kuitenkin oikein hauskaa että Donnerin rouva tulee tänne huomenna," sanoi hän.