Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
AJATAR. Malta: jo ennen tuon pilven välttymistä päivän kasvoin edestä on Ilman karja surmansa saanut. Miksi ompi sydämeni jaettuna vielä ja kahdakkielin haastelee? Mutta tästälähin kuulla tahdon vihan ääntä vaan ja koston kuiskausta. Sepä sopii hänelle, joka päättänyt on jättää pirttien suojan ja metsiin asumaan mennä, jossa ystävänsä ainoa on loimottava nuotiovalkea.
Sitä on kauhea kestää. Minä näen heidän puhuttelevan häntä kadulla. Hän nauraa ja haastelee ja näyttää olevan mielissään siitä. Minä kävelen edestakaisin tavatakseni häntä, ja kulutan siihen suuren osan omasta, vähästä ajastani. Minä ansaitsen silloin tällöin kumarruksen.
Haastelee hän yksin käydessänsä: »Vallitsija kirkkaan korkuuden, Suo mun aina silmät puhtaal, vakaal Puolees taitavani katsahtaa. Opeta mua eloo rakkauden, Valkeutes pyhä virtakoon Poveheni, ja mä, pelkäämättä Pimeyden valtaa, tieni käyn. Ja kun viimein päätetty on matka, Astun kunniasi kaupunkiin, Jonka muurit kullast, krysoliiteist Hohtaa kesäsillä kunnahil.»
Soitto ja laulu ihmisellä ovat ikäskun toinen pyhempi kieli, jolla itsellensä eli muille haastelee erinäisiä halujansa ja mielensä vaikutuksia; jolla paremmin, kun tällä tavallisella, jokapäiväisellä kielellä, ilmottaa ilonsa ja riemunsa, surunsa ja huolensa, onnensa ja tyytyväisyytensä, toivonsa ja kaipuunsa, leponsa, rauhansa ja muun olentonsa.
Lauri on Kaulion toimeliaana voutina ja hoitaa taloa kuin mies. Kaulion isäntä on vanha eikä enää paljoa jaksa puuhata. Tuntikausia hän istuu kartanonsa peräkamarissa, vanhan, hyvin vanhan kivulloisen eukon vuoteen vieressä, haastelee hänen kanssaan ja lukee hänelle Raamattua. Usein tulee pikkuinen, vilkassilmäinen tytön tynkä hänen luokseen. Se on Annin esikoinen.
Isäni huoneessa vieraana seison ja maailman petollisuus poveani haavoittaa ja niinkuin luulen haavoittaa sitä lemmenkin nuoli. Oi kaaos ihmeellinen! Huomaa kuinka hän hymyilee, kuinka katse liekehtii, koska haastelee hän sulhasensa kanssa. Häntä ällös vaan pettäkö kuin ensimmäisen ystäväs.
Niinkuin kysyi ennen lapset vanhemmilta: »Mik' on sota?» haastelee nyt liinahapset: »Mik' on rauha? Jotain, jota syödä voiko taikka juoda?» Vastaa vaimot kyyneltyvät: »Saattaa rauha senkin tuoda, jos te ootte oikein hyvät.» Mutta rauha saapuu.
NAHSEN. Kun vieras liekki vieraalt' alttarilta Jehovan silmissä on kirottu, Ja naisen uskottoman sydän myöskin On vieras alttari, niin lempesi, Kun sieltä syttyi se, on kirottu. ELISUR. Jehovan suulla Nahsen haastelee. SIMRI. Tuo oisko minun uskoani! KOSBI tulee. Hän! Te väistykää! Tää taistelu on minun. NAHSEN. Mut valvo! Täällä Simri ruhtinas! Noin erikseen!
Sun eessäs seisten niin monet kulkee mielen runokuvat, tahtoisin haastaa peittyessä peisten, mut mitä merkitsee nyt tuulentuvat, kun Suomi itse välkkeess' seisoo veisten, vaikk' on sen haaveet niinkuin houreet huvat ajasta toisesta, min kynnyksellä me kuullaan, kuinka haastelee se hellä: »Tulkaatte tänne, kaikki kansat maiset, ei teillä enää kiistaa keskenänne, tulkaatte miehet, tulkaa nuoret naiset, jo täällä laukee tuskienne jänne, min virititte niinkuin orjamaiset tään ajan lapset, eikä iässänne teilt' enää puutu maine urhon urheen, mut kyllä kyynel sielun säälin, murheen.»
"Minun hyvä sisareni pitää huolta hänen taloudestaan, näettekö, Ma'am, ja Ham on kokonaan suostunut häneen", selitti Mr. Peggotty tätini paremmaksi tiedoksi. "Ham istuu usein ja haastelee tyvenesti hänen kanssaan, vaikka on luultavaa, ettei hän taipuisi avaamaan suutansa kenellekään muulle. Poika raukka!" lausui Mr.
Päivän Sana
Muut Etsivät