United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei siitä hälle onnea; kun täyttyy elon määrä, myös painaa vala väärä.» »Oi, äiti! Kaikk' on hukassa! Mi mennyt on, ei palaa. Mun onneni on kuolema, en muuta enää halaa. Ah, että tänne synnyinkään! Ah, sammu, valo sielun tään, on Luojan armo mennyt, ma kuolen murheesen nyt!» »Ah Luoja, ethän tuominne sa tuota lapsirukkaa! Ei järjissään hän haastele hänt' ällös heitä hukkaan!
Sataan plootuun! ANTRES. Ole siivosti, ystäväni, ja haastele niinkuin järjellisen tulee. Minä menen ja etsin ylös hattus. ESKO. Elä tee sitä, meistä tulee muutoin vihan veljet. ANTRES. Taitaisitko ihmisten näkyviin? ESKO. Se tukka kelpaa, vaikka teit siitä kerran kovin pilkkaa, sinä. Sen muistan aina. ANTRES. Silloin olin vähän päissäni.
Haastele siis halusi mukaan, minulta sinun ei tarvitse mitään peljätä; vaan kokoa kumminkin kyllin järkeä ymmärtääksesi, että jos vielä kerran minua kohtaan väkivaltaa käytät, niin hakkaan karvaisen pääkallosi laihoilta hartioiltasi.
Jos koira paranee, on se vielä kerran tuleva omaksenne". "Kyllin tuosta, Hakim", sir Kenneth vastasi; "ihmiset eivät kernaasti haastele koirista ja havukoista, kun vain tunti erottaa heitä kuolemasta. Jättäkää minut yksin muistelemaan syntejäni ja taivahan armoa anomaan". "Minä jätän sinut uppiniskaisuuteesi", sanoi lääkäri; "sumu peittää syvyyden niiltä, jotka ovat tuomitut siihen putoamaan".
TAINA. Haasta, haasta! VANHA JOUKO. Ei sovi tyrskiä miehen. Haastele sulalla suulla! NUORI JOUKO. Sääli on sinua, sisko. Kerro kaikki! NUORI JOUKO. Kertoisinko Kestäisitkö? AINO. Tuota lausut! Muistatko tarusta kissan? Hiirtä purren se murisi. Kysyi: "Kestätkö enempi?" "Kestän kuolla", hiiskui hiiri. Sinäkin puret minua, Kysyt sitten. NUORI JOUKO. Sisko rukka.
Levähdä siis ja kerro, haastele meille, kuinka elämäsi harmaapartojen parissa meni mukiin ja kuinka jouduit vankeuteen sillä että sinä todellakin olet joutunut vangiksi, senhän on täytynyt olla aivan eriskummallinen sattuma!» Hän silmäili lapsellisella ylpeydellä teräksiseen ristiin, joka välkkyi hänen takkinsa rintapielessä.
MARTTI. Poika, mitä jaarittelet? Tule likemmäs; sillä olenpa välimmiten vähän kuuro, niinkuin esimerkiksi nyt. Tule likemmäs ja haastele kovemmin. PAIMEN. Ryöväreitä olen nähnyt. Nyt läksit ryövärten käsistä karhun käpäliin. PAIMEN. Herra pehtoori! Mitä vasten? MARTTI. Huuda nyt ryövärit avukses. PAIMEN. Mitä olen tehnyt? MARTTI. Katsotko härkäis perään? PAIMEN. Minä en ole härkäpaimen.
TIERA. Ylös, luonnon valtakunta, portit vaskiset vapiskaa, tungen sun sydämehesi, särjen teljet, auon ukset jumal'taian tapparalla. Aalto, aukaise kitasi, puhu myrsky ihmiskielin, sanele savu ja tuli, haastele ikuinen hauta lohduksi inehmon rinnan. Ilma kirkas, sun manoan, taivu minun tahdostani, Astuite alemma päältä vuoren päivänpaistehisen. Sada, talma! Sumu sakene! Muutu muotoon ihmehenki!
tai: "Tule tänne pieni lintu, Lennä tänne, lintu rukka. Haastele halusi mulle, Ikäväsi ilmottele; Mie sanon sinulle jällen, Haastan mielihaikiani. Sitten vaihamma vajoja, Kahenkesken kaihojamme. Lennä, lennä lintu rukka, Lennä, pieni pääsky rukka, Lennä minun kaulalleni, Käy käsivarrelleni; Siinä säilyt sa paremmin, Olet onnella hyvällä, Olet kuin kullan kukkarossa, Asut kuin armahan povessa."
Kuitenkin kaksi teistä aina vartiana valvokoon ja kaikilla aseensa tietyssä paikassa olkoon, sillä keltatukkainen peikko huonettamme uhkaa. Mutta sisään kaikki. TIERA. Onpa Nyyrikki jo seurastamme pois. VIKSARI. Haastele hiljaa. Hän jäi tuonne kannon taa. Mutta kuinka käymme nyt käsin? TIERA. Kullervo, kuinka tuumailet?