Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Susia vastaan on meillä aseet, mutta ei hyydepartaista kuningas Pakkasta vastaan. TUOMAS. Tässä pyssyt ja kontit. Nyt kivääri olkaan ja kontti selkään joka mies, ja kaksi käyköön ratsastamaan, me muut potkimme jäljestä mitä voimme. Mutta rientäkäämme, rientäkäämme kuolemattomien sielujemme tähden! JUHANI. Pohja kirkastuu ja tähdet kiiltää! Hii, haa! Mutta rientäkäämme!
JAGO. Sit' ette voi, Vaikk' oisi sydämeni kourassanne, Ja ette saa, niin kauan kuin se mull' on. OTHELLO. Haa! JAGO. Luulevaisuutta, oi, varokaa! Viherjäsilmä peto tuo se huviks Apettaan kiusaa. Autuutt' aisaa kantaa, Kun tietää kohtans' eikä väärää lemmi; Mut voi! sen hetket julmat on, ken lempii Ja luulee, epäilee ja sentään lempii! OTHELLO. Oo, kurjan kurjaa!
Hii, haa! tahtoisinpa purra poikki tämän maailman, poikki tämän maailman kuin nahkiaisen; ja vähältä etten itke tässä murheesta ja vihan kiukusta yht'aikaa; itken ja heristelen nyrkkiäni. Parolaan marssitaan! Siellä on miehiä kuin kaarneenpoikia, Parolassa. NIMISMIES. Te pöllöt ja pököt! heittäisittekö oman, rauhaisen pirttinne omalla tanterella ja lähtisitte kasarmin keppien vinkunaan?
Minkä arvoinen on elämä, minkä arvoinen henki epäileväiselle? Epäileväiselle! Mutta Johannes ei saattanut epäilläkään. Hän riisui nyt yltään märät vaatteensa. Niinkuin aave istui hän sitten liikkumatta. Eilen aamulla oli hän viimeksi syönyt. Nyt iltapuoleen hän kaipasi ruokaa. Kun hän sen tunsi, nauroi hän kamalasti: «Haa, minä olen ihminen!« Hän haki ruokaa, ja hän löysi leivän.
Haa, kavaltaja! huudahti Buckingham, sinä olet murhannut minut! Murhaa, murhaa! kirkui Patrik.
"Jospahan saisin vielä vuodenkaan takaisin entisestä elämästäni, niin olisi toki molemmat veljeni terveinä ja raittiina ja oma nimeni tahraantumatonna. Mutta nyt nämä katkerat muistot viiltävät sydäntäni. Minua onnetonta! En voi enään toiseksi muuttaa sitä, mikä tapahtunut on. Haa jospa kuolema pelastaisi kärsimiseni! Mutta mihin sitte? Kadotus ja helvetti suurentelevat vaan kitaansa.
Ota uni päällesi ja näe unta pitkät hiukset liekehtien liehuen takana ja kädet suonenvetoisesti väännettyinä! Haa syvenny sydämesi tummanpunaiseen verisuoneen, ihminen, ja anna sydämesi tulvan sanoissa kohista!" Minä tunsin jo aivan tunnelmien esimakua. Päätin seurata hänen neuvojaan, s. o. syventyä sydämeni tummanpunaiseen verisuoneen ja nousta itsessäni kuin synkkä metsä.
ROMEO. En! jos ei raskaan mielen huokaukset Mua usman lailla urkkijoilla suojaa. LORENZO. Haa! Kuule tuota! Kuka siellä! Nouse! Kiinn' ottavat sun. Tulen. Nouse, riennä Työhuoneeseeni! Pian! Herran tähden. Tuot' ykspäisyyttä! Tulen, tulen. Mik' asia? Mist' ollaan? IMETT
LALLI. Poikamme niin... KERTTU. Ilmari... LALLI. Hän aivan... KERTTU. Lapsemme... LALLI. Hän onko kuollut? Haa! kurja! Sinun onnettomuus perii! KERTTU. Hän elää... LALLI. Sinun äänes vapisee... Kuink' onkaan lapsen laita? Vastaa suoraan! KERTTU. Hän ompi terve... LALLI. Terve! Konna paha! Kasvatiksi Ma annoin hänen pispa Henrikille. LALLI Nyt mitä kuulin! Pispan kasvatti!
Noh, ei mikään ihme, pehtoori Lilja on kaunis mies, hyvällä tulevaisuudella, ja Klaaran sulhanen, Edvard, ei ole minun tietojeni mukaan täältä lähtönsä jälkeen Klaaralle kirjoittanut riviäkään." "Ha, ha, haa!" tyrskähti Myllylän Anni nauramaan. "Ha, ha, haa!" Katri luuli näkevänsä Klaarassa välinpitämättömyyttä Edvardiin aivan pienestä, vähäpätöisestä syystä.
Päivän Sana
Muut Etsivät