Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025


Sitten Hanna toimitti hyvän appeen ruunikon eteen, pani sylyyksen heiniäkin, kampasi, pani loimen selkään ja ystävällisesti säälitellen puhutteli: »Pokke, voi sinua, Pokke parka, minun hyvä Pokkeni, voi, voi sinua Pokke parkaMutta Pokke ei sitä nyt näkynyt malttavan kuunnella, söi vaan apettaan, oikein vihasen näköisesti, niin Hannakin lopetti hyvittelynsä, katsahti vaan lyhdyn valossa vielä kerran ja lähti pois.

Minä valjastan Saikka-ruunanSen sanottuaan hän kiirein askelin lähti talliin ja mennessään murisi: »Kaikki touhut tässä kiireimpänä touontekoaikana pitää olla! Nytkin Saikalla on aamurupeama auringon noususta asti kynnetty, ei ole vielä apettaan kerinnyt syödä, niin täytyy lähteä Jyskylään juuri kuin tulipalon sammutukseen

Pojat katselivat yhä vaieten laihoja hevosia, jotka nyt ahnaasti purivat apettaan. Nälkä on, sanoi Hermanni. Martti astui Pruunin parteen ja taputteli hevosta kaulalle. Se kohotti päänsä, haisteli Marttia ja höpläili huulillaan. Kumpanenkin pojista katsahti toisiinsa, silmissä liikutettu, itkunsekainen ilme. Kuule, kuiskasi Martti, kun tuli parresta, sinähän menet huomenna myllylle? Sanoihan isä.

Tuntui se vaan, että siellä tallissa se piltossaan seisoo loimi selässä ja syödä rouskuttelee mieluista apettaan. Se tuntui niin todelta, että täytyi aina mennä katsomaan. Mutta liikahtamatta kuni kivi makasi pitkällä pituuttaan ruunikko, jalat ojennettuina suoraksi kuni puikot. Tuli aina kammariinkin Hanna, jossa lapset sikeästi nukkuivat. Mutta ei ollut huvempi sielläkään.

Ja kun taas tuntui mielessä, että Pokke seisoo piltossaan, päätään puistellen ja pemautellen apettaan purra rouskuttelee ja siirtelee jalkojaan toisiin sijoihin, meni hän taas talliin, ja silmät menivät yli pilton seinän pilttoon, josta aina Poken leuhuava harja näkyi ja johon aina Pokke työnti koreasilmäisen pilkkaotsaisen päänsä, kun kuuli hänen äänensä tallin ovella.

JAGO. Sit' ette voi, Vaikk' oisi sydämeni kourassanne, Ja ette saa, niin kauan kuin se mull' on. OTHELLO. Haa! JAGO. Luulevaisuutta, oi, varokaa! Viherjäsilmä peto tuo se huviks Apettaan kiusaa. Autuutt' aisaa kantaa, Kun tietää kohtans' eikä väärää lemmi; Mut voi! sen hetket julmat on, ken lempii Ja luulee, epäilee ja sentään lempii! OTHELLO. Oo, kurjan kurjaa!

Päivän Sana

gabrieli

Muut Etsivät