Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Tytär Siionin tehkösi kaunistukset, Että käy kuninkaasi Kuin kunnian kuningas Kuin kunnian kuningas kaupunkihin! Soita harpuilla, huiluilla riemuiten kansa Laske tiellensä palmuja, vaatteita, Salli kansasi palvella kuningastansa Soiden riemun ja laulun, Riemun ja laulun, Soiden laulun ja riemun Herraansa! Hunajasta ja viinistä hällä on valta Sotajoukkoineen yllä pilvien.
Tuoll' on taivas, siellä loistossansa Istuu Luoja maan ja taivahansa, Edessänsä enkeli on hällä,
Mutta «esine» näyttää enemmän tuomiokirkon näköiseltä kuin konsanaan. Tilanomistaja astuu sisään, kumartaa, turistaa nenäänsä ja suutelee «armollista tätiä» kädelle. *Tilanomistaja*. Kovin kylmää tänä iltana! Pelkäänpä että tulee halla yöllä. *Elise*. On oikein ikävä kevät! Olemme vastikään lukeneet todellakin surkean kertomuksen pohjoisten maakuntien nälänhädästä.
Katseli säälien hänt' uros askelnopsa Akhilleus, nous, sanat lausui siivekkäät hän akhaijien kesken: "Viimeisinnäpä käy paras: eell' orot, mies peräss' astuu! Toiseen palkintoon toki hällä nyt oikeus olkoon; vaan parahimman voittanut on jalo Tydeun poika."
Tuolla kotona on hänellä rakkaat lapsensa, jotka odottavat häneltä leipää ja joiden kanssa hän on niin usein palansa jakanut; mitä antaisi hän nyt heille, jos halla veisi kaikki? Valtio ja yhteiskunta vaatii häneltä myös saataviaan; mutta millä suoritettaisiin niitä, jos niin kävisi?
(Jää katsomaan hänen jälkeensä; yksin.) Hänellä on varmuutta, ei minulla. (Katselee ympärilleen.) Tulisiko kuitenkin halla. (Istuutuu jonkun työntökärrin päälle miettiväisenä eteensä tuijottaen. Vähän ajan perästä tulee M
Huolettaa, kun peltomiestä Muistamme, kuin hälle käy, Kun ei kesän työstä, hiestä Joskus palkintoa näy; Siemen juurtuu, mutta laihon Rakeet särkee, halla vie, Saapi niittää surun, kaihon, Perheell' eess' on mierontie. Mitä silloin, ystäväiset, Teemme, jos käy meille näin?
Mutta tulipa silloin kova halla, joka hävitti suomalaisen kirjallisuuden versovat taimet.
Niin mailma leskeks jää ja itkee aina, Ett' itsestäs et jätä muistelmaa, Kun yksityiset lesket lohdukkaina Lapsissaan isän kuvan nähdä saa. Kas, mitä tuhlaa tuhlari, se vaihtuu Vain paikkaan nähden, vaan se mailmaan jää; Mut kauneus tuhlattuna tyhjiin haihtuu, Ja käytön puutteess' ihan häviää. Ei lähimmäisenrakkautt' ole hällä, Ken itsensä näin murhaa häpeällä. Hyi!
Rauhaisna hällä kansanaan On vienot halut horrossaan, Muistelmat, joita jättäneet On entispäivät herttaiset. Valtikka matkasauva on, Ja hauta linna sorroton, Kuningasloiston rauha luo, Ja kruunun hiusten hopeevuo. Kukka. Kevään kirkkaan syntyessä, Suloisen, Pääset päivän välkkehessä Valveillen, Lehdet, umput vartehesi Liittelet, Niinkuin enkel' terinesi Ylenet.
Päivän Sana
Muut Etsivät