Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Niinkuin jo mainitsin, oli tuo seurakunta ylimaan seurakuntia ja siellä elettiin hiljaista, köyhää elämää. Maat oliwat karuilla maan selänteillä, jonkatähden seurakunnan asukasten wiljelykset oliwat pienet ja niukka=antoiset; ja lisäksi käwi paikkakunnassa halla useammasti wieraina kun muualla.
Ulkona on syys, ja halla Henkää luontoon kylmyyttään, Mutta tääll' on kevät, täällä Ilo luopi lämmintään; Vaan tääll' onkin loistamassa Taivaan kirkas tulonen, Joka itse kadotukseen Luopi muodon tuorehen. Ilman herra, oudoksuen Pimeyttä taivaan, maan, Välähytti valkeaista Tuliterä=miekallaan, Maahan laski valkeaisen Kodin lieteen kytömaan, Sieltä luomaan valoaan ja Levittämään lämmintään.
Jos taas mietit kuink' ylellistä ja suurtakin hällä koissahan on, miten kaikilta kunnian saa hän ja arvon, näet hevin, ettei voi sitä onnea tarjota kaikki, kuin voi hän, opit arvomahan hänen antimiansa.
Mies miest' alas iskevi siellä, kaattua kumppaniaan ovat varjelemassa akhaijit, linnaan Ilionin avotuulisen taas hänet raastaa Troian miesten on miel'; yli muistapa loistava Hektor ryöstöön rynnistää, halu hällä on kaatunehelta katkoa kaunis kaula ja nostaa pää ylös paaluun. Nouse jo siis, lepo heitä.
Sen lain jos epää ihmislaps' ja itsekkäämmän laatu, niin henki hällä jähmettyy ja jäähtyy toiseltaki, jää oudoks onni, rakkaus, työn jalon kumma kutsumus, ja ihmisyyden, isänmaan myös korkein kukoistus. PYH
Riemuitkaatte siksi, kunnes koston hetki vihdoin lyö.» »Toivehemme halla kylmä kyllä kuolettanut on, Urohomme urhe'immat sortuneet on kuolohon; Mut'ei talonpojan voima murtunut oo vieläkään: Vartomaan hän tottunut on, tottunut on kärsimään.»
Sen himo ensin pienehen on hyvään, jälestä pettäväisen tuon se juoksee, jos suitsi, ohjaus ei mieltä muuta. Siks ohjaks täytynyt on panna laki, omata kuningas, min silmä nähdä totuuden kaupungin ees tornit voisi. On laki, mutta kuka käyttää sitä? Ei kukaan; sillä esipaimen hyvin märehtii, mut on hällä sorkat huonot.
Halla oli vienyt kaikki, eikä ihmettä tapahtunutkaan, että syksystä olisi lämmintä ilmaa piisannut pitemmästi kuin tavallisina vuosina. Viime talvisen ennustaja-ukon ennustukset olivat toteentuneet! Kovat ajat olivat tosiaankin edessä. Köyhän kiitos. Tuon kamalan halla-yön seuraukset tulivat pian näkyviin.
Ukolla oli hyvä viljelysmaa, metsät otuksia ja virrat kaloja täynnä; hänen uudispaikkansa oli idästä päin Klar-jokeen laskevan suurehkon joen haarassa. Pekkalainen kylvi vain hiukan ruista; halla vei sen useina vuosina. Mutta hän raivasi niittyjä pitkin jokivarsia saadakseen rehuja, poltti metsää saadakseen hyvää laidunmaata ja piti karjaa.
Vuos' yhdeskolmatt' ehti tulla: Kuin teräksellä karkaistulla Mä iskin lemmen valkean: Voi tuhat, voi sit' armautta, Sit' ihmissielun kirkkautta! Vaan sen vei surma hautahan. Hän kuoli! Ken vois ihmetellä, Jos, synkeällä sydämellä, Suon kyynelvirran vuotavan? Vei kateus ei murhe siitä; Söi halla tapahtuuhan niitä; Vaan surma vie mun surmahan!
Päivän Sana
Muut Etsivät