Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Waltawan ja wuolaan wirran törmällä seisoi uhkea kartano aiwan liki sywää ja leweää suwannetta. Tyyninä kesäpäiwinä kuwasteli se tyyneen weden kalwoon siwusoutajan mielestä niinkuin Ahdin linna, mutta semmoiselta ei se hänen mielestänsä todellisuudessa tuntunut, koskapa hän tiesi tunnossaan, että tuon mahtawan talon huoneissa oli lämminsydämisiä kansalaisia. Niin tuo poika ainoa Gabriel poika.
Tämä ampumishistoria sitävastoin se se vasta on pirullisten sekaannuksien alku!" "En ikipäivinäni ammu enää ketään, annan kaikkien olla rauhassa, en suutu kehenkään, panen silmät ja korvat kiinni, puhukoot mitä tahansa. Tästedes ei mikään asia maailmansa kuulu minuun, ei ikinä mikään!" Näin vannoskeli Gabriel itsekseen, mutta ajatteli vielä: "Vaikka mihin se minut auttaisi?"
Sillä välin Uuno meni mamman luo ja kertoi mitä oli tapahtunut ja he yhdessä eivät tienneet kuinka kyllin riemuita pitkän suruyön perästä. Vihdoin pappa ja Gabriel tulivat pois papan huoneesta. He näyttivät onnellisilta. Gabrielin kasvot olivat punaiset, papalla oli punaiset täplät ohimoissa.
Neiti Vestlund nousi ylös. Niin no, minä olen siis tarpeeton, sanoi hän. Mutta kun Gabriel huomasi, että Ingrid teki näillä sanoilla lähtöä, nousi hän ja ennätti edelle ja teki niin että hän jätti Ingridin, eikä Ingrid häntä, tuli mitä tuli. Tosin hän oli kuulevinaan niinkuin joku olisi hänen jälkeensä sanonut: "Gabriel!"
Ne oli kaikki pahoja merkkejä. Kuulehan ensin mitä sanon, hyvitteli häntä Gabriel. En ole kuuro, vastasi Ingrid yhtä lyhyesti. No niinpä niin, kosket ole kuuro, niin sanon sinulle, että minun on paljon viisaampaa jatkaa Mustialassa, jossa jo olen yli vuoden ollut ja varmaan pääsisin toisen vuoden kurssille takasin.
Henrikiähän Gabriel piti ainakin varmana poikkeuksena niistä herroista, joista Ingrid sanoi: "kaikki, joka ikinen he ovat samallaisia". Ja nyt juuri Henrik ! Ei. Gabriel sittenkin ymmärsi Henrikiä.
Juuri kun Gabriel oli menemässä tullivahtimestarin asunnon portista sisälle, huomasi hän Ingridin kääntyvän kulmasta ja tulevan kotiin päin. Gabriel meni häntä vastaan ja he kääntyivät yhdessä poispäin kävelemään. Ingrid näytti ihmettelevän, mutta ei kysynyt ensiksi mitään. Ja minulla on sinulle hyvin tärkeitä asioita puhuttavaa, sanoi Gabriel, kun he olivat istuneet puistikon penkille.
Nimeni on Gabriel , sanoi hän nousten seisaalleen. Tullivahtimestari ei ymmärtänyt esitystä. Herra on niin hyvä ja istuu vaan, sanoi hän niinkuin vaaralliselle mielisairaalle. Joko herra on kauankin Turussa ollut? Minä olen veturinlämmittäjä.
Pappa tavoitteli käsiinsä harmonikkaa silminnähtävällä tarkoituksella viskata se säpäleiksi. Mutta Gabriel väisti ylpeästi. Samassa mamma tuli hätääntyneenä kyökistä ja pysähtyi kynnykselle. Pappa huusi: Panet tuon luotasi, taikka menet ulos! Uuno vapisi papan julmistunutta ääntä. Hän oli jäänyt heidän väliinsä, eikä hämmästyksissään tiennyt kuinka pujahtaa pois.
No kuuleppas, miten sinä hänet oikein tapasit? sanoi Gabriel uteliaalla jännityksellä. Niin, ajatteles kuinka merkillistä! Sinä tunsit häntä ennen? En ollenkaan. Mutta omituisinta on, että tapasin hänet kerran ennenkin kuin tohtori C :n luona. Niin, niin, kyllä hän siitä kertoi. Mutta mistä syystä sinä silloin menit häntä puhuttelemaan? Noh, katsos, se nyt oli
Päivän Sana
Muut Etsivät