Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Se sama tohtori on kuitenkin eleskellut jotenkin huonosti täällä Turussa, sanoi Gabriel, ja Henrik ei huomannut, kuinka hänen huulensa tällöin kalpenivat ja vavahtivat. No jaa, no jaa, pani Henrik, niinkuin olisi sanonut: "mitäs nyt siitä!" Henrik tiesi hyvin, että hänen ystävänsä oli ollut äärimmäisiin asti kevytmielinen naisasioissa.
Irroittuen Ingridistä hän huokasi, ja istui tuolille. Se ei saa milloinkaan tapahtua, sanoi hän: ei milloinkaan! Eihän mitään vaikeutta olisi tässä asiassa ollut, jos Gabriel olisi vielä ajatellut niinkuin ennen: että konttoristi on ammuttava. Hän olisi mennyt ja ampunut sen. Mutta Gabriel ei ajatellut enää niin.
Ja puoleksi väkisin irtauduttuaan rahantarjoojista hän riensi polisikonttorista ja läksi melkein juosten Ingridiä tapaamaan. Vaikka tuntui niinkuin kokonainen vuori olisi omaatuntoa painanut, näki Gabriel nyt kuitenkin edessään omituisen pääsyn siitä. Oli tullut jotakin, joka painoi yhtäpaljon toisessa vaa'assa ja näin voitti kaikki pahat muistot ja niiden muuten välttämättömät seuraukset.
Gabriel oli viime aikoina erityisesti kiintynyt Viléniin, ja syynä siihen oli se, että Viléni, kun Gabriel joutui ampumishistoriansa vuoksi pulaan, pani parastaan auttaaksensa Gabrielia. Hänen ainoa keinonsa oli uhata erota työstään, ellei tehtailija saa pakotetuksi konttoristia kohtuulliseen sovintoon, mutta Viléni oli tehtaan paras seppä. Tehtailija ei tahtonut sekaantua asiaan.
Se ottaa tosin ensin alussa kovalta, mutta lopuksi on Gabriel kiittävä minua. En vaan mitenkään saa antautua heikkouteen ja säälistä peruuttaa jotakin. Parasta sentähden on, että poistun ja jätän hänet nyt itsekseen miettimään tätä asiaa."
Kansanrunoutta keräilivät myös monet niistä 1700-luvun suomalaisuuden harrastajista, m.m. Taneli Juslenius ja Henrik Gabriel Porthan, joista kansallisen tieteen yhteydessä on tuleva enemmän puhetta.
Matami sanoi hänellä olleen pari kyyneltäkin silmissä, kun hän jäähyväisiksi puristi Julian kättä, mutta itse hän arveli sen olleen vain merivettä. Matami Bomb seisoi kyökissä, kun ovelta kuului koputusta. "Astukaa sisään!" Ja sisään astui laivuri Olsen pyhäpuvussa. Matami seisoi kuin kivettyneenä ja näytti niin kummastuneelta, kuin olisi edessänsä seisonut itse enkeli Gabriel tai keisari.
Ingrid, kultaseni, miksi me oikeastaan viivyttelemme. Mitä sanot siihen että menisimme naimisiin jo huomenna? Niin, ehkä aivan ilman kuulutuksia! No, kolmen viikon perästä sitten. Mehän olemme vapaita kuin linnut. Kyllä kai ei teillä olisi mitään sitä vastaan, ei yhtään mitään, arvaan minä. Olisiko sinulla sitten? Ja Gabriel retuutti häntä kyynäspäästä.
Mutta silloin on vika kirkkoon menemisessä, sillä olisihan voitu välttää se tappio." "Mutta siinä on Gabriel oikeassa, että sinä näytät harmistuneelta, rakas Svaning. Koetappas näyttäytyä leppeämmältä." "Herra Svaning on tosiaankin vähän levoton, mutta hän kuitenkin toivoo että kaikki käy hyvin." "No, eikös häät tule rouva Millerillä?" kysyi kaikkitietävä.
Yhä raskaammalta tuntui Henrikistä muistaa sitä neuvoa, jonka hän oli Gabrielille Turusta lähtiessään antanut: että Gabriel luopuisi Ingridistä. Kuinka hän oli voinut semmoista neuvoa! Jos Gabriel rakasti Ingridiä, niin tottapa Ingridissä oli rakastettavia ominaisuuksia.
Päivän Sana
Muut Etsivät