Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Joku mies tuli häntä vastaan takitta, kaulassa musta sotamiesten kaulalappu. Mitä asiaa herralla on, kysyi tämä, kun Gabriel astui sisälle. Onko neiti Vestlund kotona? Ei ole, mutta minä olen hänen isänsä, jos on asiaa Ehkä voin häntä odottaa täällä? Miksei, herra on niin hyvä ja tulee sisälle. Ja tullivahtimestari Vestlund vei Gabrielin pieneen huoneeseen, joka oli olevinaan sali.
Kalajoen kappalainen Gabriel Calamnius 11-lauluisessa teoksessaan Sururunot Suomalaiset venäläisten hirmuvaltaa Suomessa. Myöskin Pikku viha, Kustaa III:nnen kuolema y.m. muistettavat tapaukset löysivät runoilijansa.
Konttoristi oli vielä aluhousuissa ja ilokseen huomasi Gabriel, ettei haava jos sitä paljon olikaan tehnyt mitään estettä liikkumiselle. Konttoristi oli ensin hyvin ylpeä, huusi ja uhkasi oikeudenkäyntiä, niin että Gabrielin oli hyvin vaikea olla lentämättä hänen niskaansa, ja hän jo läksi paiskaten oven jälkeensä ja aikoen siis elää ainoastaan oikeuden päivään asti.
Sehän oli suora onni, että sinun piti joutua junalle, sanoi Henrik: et sinä olisi ehkä kestänyt viimeisiä hetkiä. Sinä olit salissa koko ajan? kysyi Gabriel. Kyllä minä vähän kuulin, sanoi Henrik, huomaten että olihan hän itsekin ollut pahimman ajan poissa. Kun Henrik jo oli pukeissaan, sanoi hän osoittaen Gabrielin verstaspöytää: Ja mitä tämä kaikki on?
Ja vaipui ajatuksiinsa, suu vinossa hymyssä. Asemasilta oli sillävälin ihan tyhjentynyt. Gabriel nousi ja katseli pitkin siltaa. Tule mukaan, vekslataan yhdessä, sanoi hän vetäen Henrikiä kädestä veturiin. Onkohan se luvallista? No ei tee mitään, tule vaan. Henrik tuli ensikerran eläissään veturikoppiin kiiltävien ja monimutkaisten koneiden eteen.
Onpahan vaan eräs "neitsyt". Neitsyt? Eikö neiti? Tjah! En tiedä kuinka sanoisin. Gabriel vaikeni. Henrik jatkoi lehtien keräilemistä. Kun hän sitten kohottautui, kohtasi hän Gabrielin katseen, ja huomasi Gabrielin koko ajan tutkivasti tarkastelleen häntä.
Koska "minä" sinusta merkitsee niin paljon, että kaikki on sen käsissä alkoi Henrik, mutta Gabriel keskeytti: Ei kaikki minä, mutta semmoinen erityinen, luonnollinen kuinka sanoisin. Niin, niin no jos se nyt merkitsee niin paljon, niin sinä siis uskot sielun kuolemattomuuteen?
Sillaikaa kuin Gabriel epätoivoisella äänellä tätä puhui, kääntyi Ingrid penkkiin päin ja he todella istuivat siihen. Ingridin kasvot olivat Gabrielin puhuessa ihan muuttuneet ja hänen silmänsä kirkastuivat, kun Gabriel pääsi loppuun. Ai, ai, Gabriel, kuinka olet saattanut? nuhteli hän, voimatta salata onneansa. Gabriel katsahti kummastuneena ylös.
Ingrid seisoi vähän aikaa kahden vaiheilla paikallaan, pani oikein kätensä sydänalalle pelkästä epävarmuudesta, mutta sitten läksi kiirein askelin kotiinsa päin. Seuraavana päivänä Gabriel vaihtoi vanhan revolverinsa uuteen, niin hyvään, että piti antaa 4 markkaa väliä.
Gabriel aikoi jotakin sanoa, mutta pidätti itsensä. Hän on erinomaisen intelligentti ja sinulle voisi monessa suhteessa olla hyötyä hänestä, jatkoi Henrik. Siihen päättyi heidän avonaiset välinsä. Gabrielilla oli jotakin sanottavaa, jota hän ei sanonut. Henrik taas, kun kerta oli tullut tälle alalle, päätti niin jatkaa loppuun asti ja sanoa kaikki sanottavansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät