Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Seuran perustavia jäseniä olivat m.m. jo ennen mainittu Reinhold von Becker, runoilija J. L. Runeberg, luonnontutkija J. J. Nervander, historioitsija Gabriel Rein, lain-oppinut J. J. Nordström, siis sanalla sanoen maan henkinen valiojoukko.
Gabriel rupesi nauramaan ja ilmaisi sillä, että hän todellakin oli ollut loukkaantunut Henrikiin ja siitä syystä peseytynyt. He tällä ikäänkuin sopivat, ja rupesivat juttelemaan keskenään entistä avonaisemmin ja tuttavallisemmin.
No jaa, hm, herra on niin hyvä vaan , hän teki päällään viittauksen, että Gabriel saa lähteä ja silmää iskien ja nauraen sanoi hiljaa: sattuuhan semmoista, sattuuhan semmoista. Ja he nauroivat molemmat kumartaessaan toisilleen: he-he-he, he-he-he, he-he-he.
Ja me vielä rukoilemme sinua sanoo Ingrid, tulkaa käymään meidän luonamme täällä Riihimäellä, mutta jos sinä tahdot tavata minua niin tule perjantaina tai maanantaina Helsingin asemalle, kun minä tuon kello puoli 11 junan ja vien taas yöjunan kello puoli 12. Veljesi Gabriel."
Tämä pommi oli eräs "Åbo Tidningarin", kuulutus jonka oli allekirjoittanut "Erik Gabriel Hartman, lääkeopillisen tiedekunnan puolesta" ja jossa ilmoitettiin, että ne ylioppilaat, jotka haluavat ruveta sodan aikana palvelemaan välskäreinä sairaaloissa tai rykmenteissä, saapukoot viipymättä saamaan yksityistä opetusta lääketieteessä, jonka jälkeen he jotenkin pian, tietysti, sillä sota oli täydessä tulessa voisivat päästä viiden tai kuuden riikintalarin kuukausipalkalle.
«Sinä teet minut terveeksi, Nils Gabriel!» hän huudahti, «sinä luot minuun uudestaan elämän! Oi, minä tahdon tulla terveeksi! terveeksi, voidakseni jälleen elää, työskennellä paremmin, selvemmin kuin ennen. Enhän ole vielä toimittanut mitään! Mutta nyt, nyt voisin... Tunnen saavani uuden elon, en ole milloinkaan voinut näin hyvin!
Pappa tuli kotiin, kulki oman kamarin läpi poikain kamariin, katsahti sohvalle, tuli kaapin luo, otti sieltä sisä-takkinsa ja meni jälleen omaan kamariinsa. Silloin Gabriel heräsi ja kavahti ylös.
Johannes oli myöskin tullut kotiin, samaten Gabriel, se, joka nyt oli Turussa, mutta joka silloin aijottiin maanviljelijäksi ja oli sentähden Mustialassa. Hautajaismieli isän kuoleman jälkeen ei ollut vielä haihtunut, armovuosi ei ollut vielä loppuun kulunut, silloin tuli kovin isku.
Turussa, jossa hänen majesteettinsa asui kenraalikuvernööri, kreivi Rosenin luona, piti hovisaarnaaja Gabriel Timotheus Lutkeman komean puheen kuningattaren nimipäivänä, jonka jälkeen, paitsi muita, koulun rehtori, maisteri Martin Gråå, lausui hengellisen tervehdysrunoelman, joka ei vielä ole aivan kokonaan peittynyt yhden vuosisadan lumen alle ja joka hyväntahtoisuudessaan ei ole niin pöyhistelevä kuin monet muut samanlaiset.
Gabriel kääntyi silloin skandaalin välttämiseksi pois ja läksi polkua myöten nopeasti taloon päin, josta maantie kulki kaupunkiin. Mitä kauemmas hän tuli sitä nopeammin hän kulki, kunnes lopulta juoksi. Yksi ainoa ajatus hänellä oli: nähdä Ingridiä ennenkuin tapahtuu jotain, joka panee sille esteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät