United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
M. vapaaherrattaren ja kahden neiden seuraamana hm, kuules, Mellstedt, pane hyvin hyvää viiniä presidentille, hän ymmärtää arvostella sitä ja on sitä paitsi semmoinen, joka ei säästä ketään ja minua kaikkein vähimmän. Hm, hovisaarnaaja, vai niin, niin hän saa toista numeroa." Vanha nainen alkoi merkitä; sillä hän oli tavallaan tyystä, vaikka kyllä talossa kului kosolta.
"Niin, ihastuttavasti, mestarillisesti, aivan kun Chopin itse," sanoi laiha tyttö, jonka läpikuultavat sormet näkyivät pianoa varten luoduiksi. "Hyvää päivää, rakas laamanni! Terve tuloa, hovisaarnaaja ja te rakas Wennergrén!" Niin istui vanhus tervehtien ja kumartaen kaikille herroille, siksi kuu kaikki olivat kokoontuneet. Päivälliset olivat herkulliset.
On, olisi luultavasti hovisaarnaaja Kröplin sanonut, "kristillisen rohkeuden meri" äidillisessä koipi-parissa, jotka tanssivat sydämen tuskankin ollessa. Minä en tiedä, jos hän niin olisi sanonut, mutta yleiseen oli hänen perin ihmeteltävä puhetaitonsa, joka teki hänet niin nyky-aikaiseksi, että kaikki arvokas kansa "käytti" häntä, jotenkin loiskuvainen laadultansa ja se virtasi kukkamereen.
«Mutta asiasta toiseen, kuinka hovisaarnaaja jaksaa? Vai elää vielä niin sanoakseni uutena painoksena? No se on hyvä! Minä puen sen ylleni päivällisille peloittaakseni Jacobia. Minä sanon hänelle että vastedes aion käyttää sitä sillä tavoin kunnioittaakseni hänen omaa nimitystänsä hovisaarnaajaksi.» Kaikki nauroivat.
Keisarin rippi-isä, Glapio, oli vakuuttanut ritari von Sickingen'ille ja hovisaarnaaja Bucerille, että kaikki kävisi helposti sovittaminen, jos vaan T:ri Luther karttaisi turmiollista askelta eikä ilmestyisi valtiopäivillä.
Turussa, jossa hänen majesteettinsa asui kenraalikuvernööri, kreivi Rosenin luona, piti hovisaarnaaja Gabriel Timotheus Lutkeman komean puheen kuningattaren nimipäivänä, jonka jälkeen, paitsi muita, koulun rehtori, maisteri Martin Gråå, lausui hengellisen tervehdysrunoelman, joka ei vielä ole aivan kokonaan peittynyt yhden vuosisadan lumen alle ja joka hyväntahtoisuudessaan ei ole niin pöyhistelevä kuin monet muut samanlaiset.
Yksi ryntäys vielä odotti T:ri Lutheria, ennenkuin hän pääsi matkan päähän. Se tuli ystävällisiltä huulilta. Kun hän ehti likelle Wormsia, lähestyi sanansaattaja, jonka hänen uskollinen ystävänsä ja vaaliruhtinaan hovisaarnaaja Spalatin oli lähettänyt, meitä nopeasti ratsastaen ja pyysi, ettei hän millään lailla ajattelisi kaupunkiin menoa.
Hänen puheestaan huomasi selvästi, että hän oli asiaa harkinnut ja sen kulkua seurannut; hän tiesi henkilöiden nimiäkin, jotka olivat ottaneet osaa tähän taisteluun. Muun muassa kysäsi hän minulta tunsinko hovisaarnaaja Stöder'iä Berliinistä. Kun vastasin myöntävästi, lausui hän: "Jos tapaatte hänet, niin sanokaa, että Palestiinankin juutalaiset vihaavat häntä."
"John Wesley ei kumminkaan ole siistitön," säisti Harry, "hän on sievä ja pulska kuin hovisaarnaaja". "Onko mies teikari?" huudahti setä Beauchamp, "sitten hän on vielä kurjempi kuin luulinkaan." "Teikari vai eikö," sanoi Harry riidanhimoisena, "gentlemani hän ainakin on."
Säestyksenä kaikelle tälle oli päivän evankeliumi, jonka hovisaarnaaja luki juhlamenojen aikana. Olisin mielelläni tahtonut olla muutamia silmänräpäyksiä noiden vanhojen sijassa, saadakseni tietää, mitä he ajattelivat istuessaan harvinaisissa puvuissansa, majesteettien palvelemina ja loistavan seurueen katselemina.