Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Jassoo, niin, katsos se on pitkä historia, minä näet ammuin yhtä konttoristia jalkaan Mitä sinä sanoit? Ammuit? sanoi Henrik kauhuissaan. Ei se mitään sen vaarallisempaa, tuli pieni naarmu vaan pohkeeseen, ja hän ampui minua ensin. Mutta Gabriel, mitä sinä sanot? Ei, ei, et sinä sitä ymmärrä, minun piti niin tehdä, mutta en minä olisi sittenkään ampunut, ellei hän olisi ampunut ensin.
Ja minä kun niin rakastin Heddiä, Heddi raukkaa, sanoi Ingrid purskahtaen itkuun. Onko hän vielä täällä Turussa? kysyi Gabriel. Helsingissä, taitaa olla jo polisin kirjoissa, itki Ingrid. Mutta ei ne herrat sentään kaikki semmoisia sikoja ole, sanoi Gabriel. Ingrid tempasi päänsä ylös nenäliinasta. Kaikki kaupungin hienoimmat herrat, kaikki, niin monta kuin niitä on, joka joka ikinen!
Ennenkuin Gabriel ehti neiti Vestlundin asunnolle, tapasi hän tämän, ihme kyllä, juuri samassa puistikossa, missä oli hänestä eronnut, Hän tuli kauppatorilta, kori kainalossa. Gabriel hypähti hänen luoksensa ja niinkuin kohtelias herra sieppasi korin hänen käsistään.
HOMSANTUU. Vai olet sinä äitisi kaima. Ja sinä, poikaseni, sinä varmaan olet isäsi kaima. POIKA. Ei, minulla on oma nimi: Herman Gabriel. HOMSANTUU. Meistä varmaan tulee hyvät toverit, Herman, uskotko sen? HERMAN. Kyllä. Ja minä osaan jo laittaa perunapaistikkaitakin, mutta Ilona ei osaa. Mitäs ne tytöt semmoisiin pystyisivät.
"Sa pitkä enkel Gabriel Voit maahan siivin soutaa, Mun kalliin Walter ystäväin Saat kohta tänne noutaa. "Hänt' älä etsi luennoilt', Vaan viinibodegasta;
Ainoa pilvi tällä hetkellä oli se ajatus, joka Gabrielissa ihan itsestään heräsi: "Mitähän äiti ja veljet sanoisivat, jos saisivat tietää että hän, Gabriel, on pakotettu pyytämään anteeksi sepiltä!" Ja kuitenkin, ei ollut mitään muuta pelastusta. Sillä Ingridistä hän ei koskaan voi luopua ja Ingrid ei myöskään koskaan voi luopua veturinkuljettaja-aatteestaan.
Se on tietysti erehdys, lisäsi hän ennenkuin Gabriel ennätti sotkeentua, ja huusi sitten kirjastaan, kääntyen huoneeseen päin, peräkkäin noiden kolmen herran nimet, jotka Gabriel oli eilen läjään viskannut. Eivät näy olevan vielä täällä, sanoi hän, kun ei kuulunut vastausta. Kello on jo 1/2 9.
Sen ensimmäisenä tuotteena on mainittava erään Gabriel Maxeniuksen v. 1733 julkaisema latinankielinen väitöskirja Loitsimisen luonnollisista vaikutuksista, joka samalla sisältää viisi suomalaista loitsurunoa, ensimmäiset painosta ilmestyneet kalevalaisen runoutemme todistuskappaleet.
Tässä virassa Gabriel sitten pysyi kaksi vuotta ja olisi tyytynyt pysymään kauemminkin, ellei olisi rakastunut erään tullivahtimestarin tyttäreen, Ingrid Vestlundiin Turussa. Neiti Vestlund rakastui myöskin, mutta ei suinkaan niin, että olisi hellittänyt vaatimuksiaan tavallisen lämmittäjän suhteen. Ei.
Seuran ensimmäinen esimies oli jumaluus-opin professori, sittemmin arkkipiispa Erik Gabriel Melartin ja sen ensimmäinen pöytäkirjuri Elias Lönnrot, jonka nimi ja kirjallinen hahmo pian oli kasvava kaikkia muita korkeammalle. Suomalaisuus ei siihen aikaan ollut omiaan vielä mitään kiivaita mielipiteiden vaihtoja tai puoluetaisteluita synnyttämään. Sitä saatettiin hyvin ruotsinkielelläkin harrastaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät