Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
En ikipäivinä mene enää heidän seuraansa toisti Gabriel Ingridille lohdutukseksi, mutta tunsi heti vielä tärkeämmäksi selittää yhtä asiaa, sanoa ainakin se, että niiden joukossa saattoi olla sittenkin joku poikkeus, kuten esimerkiksi hänen veljensä, erittäinkin Henrik.
Hän kävi Ingridinsä luona ja Ingrid oli kesken tuskia taputtanut häntä kädelle ja sanonut: Jumala siunatkoon sinua, ellemme enää tapaa! Gabriel tuli sieltä huulet yhteen puristettuina, rotevana ja pelotonna, eikä hänessä näkynyt vähintäkään nureksimista kohtalon kovuudelle.
Se on se pieni, nelikulmainen Jumalan huone, jonka jo Abrahamin piti rakentaneen. Tämän pienen temppelin rakennukseen on enkeli Gabriel, niin kerrotaan, tuonut valkoisen kiven, joka surusta ihmisten syntein tähden on tullut mustaksi. Jokainen mahometiläinen kokee kunnioittain suudella tätä kiveä eli ainakin sitä koettaa. Mahometin syntymäpaikkana on Mekka tullut hänen uskontonsa pääpesäksi.
Minun täytyy vielä paljon, paljon totisemmin ryhtyä siihen tehtävääni, että olisin Gabrielin rinnalla; voi kuinka äärettömästi minä tahtoisin palvella ihmisiä myöskin näillä oman ruumiini voimilla, niinkuin Gabriel. Ne ovat kuihtuneet minulla, kun en ole käyttänyt. Mutta kuka tietää, ehkä ne vielä voisivat elpyä, jos rupeisin harjoittamaan.
Ja häntä kummastutti ja pelotti tämän tapauksen muisto erittäin siksi, että silloin kaikki hänen asiansa olivat mitä loistavimmalla kannalla: hän oli juuri päässyt varmuuteen Ingridin suhteen, elämä hymyili hänelle ja oli nyt jos koskaan hänelle "rakas esine". Juuri siksi se myöskin niin muistutti tuota tapausta poikavuosilta. Gabriel heittäytyi vuoteellensa puolipukeissa.
Tämän hän teki hyvin pian ja pani sitten revolverin kiireesti luotansa, ensin pöydälle, mutta sitten, kun hän heittäytyi vuoteelle ja se näkyi hänen silmäänsä, nousi ja vei sen piirongille, mutta siitäkin hän sen vielä siirsi samaan alalaatikkoon. Gabriel ei voinut sietää revolveria, se on, hän sitä aina vähän pelkäsi.
Kun Gabriel oli tullut alas ja sulkenut oven jälkeensä, aikoi hän mennä pari askelta eteenpäin, mutta pappa seisoi ihan liikahtamatonna hänen edessään, niin että Gabrielin oli perääntyminen ja hän painoi silmänsä alas. Jo kauan olen minä katsellut sinun elämätäsi. Sinä näyt pitävän tätä kotia paikkana, jossa on mukava vetelehtiä ja renttuilla. Anna tänne tuo kapineesi!
En tuon vertaa minä siitä välitä. Hän näytti etusormella peukalonsa päätä ja kääntyi hänestä ylenkatseellisesti, pannen: pyh, tuommoinen! Mutta Gabriel ei uskonut. Hän vaan erottuaan siksi kertaa Ingridistä mietti itsekseen ja muisteli Johannesta, joka oli aina niin halveksinut "epäjohdonmukaisia" ihmisiä. Mitäpä hän nyt sanoisi Ingridistä!
Ensikerran nähdessään äärettömän meren pinnan hämmästyivät Livingstonen seuralaiset sitä suuresti. He olivat aina ajatelleet maata loppumattomaksi tasangoksi. S:t Paul de Loandassa ei asunut kuin yksi ainoa Englantilainen, hra Gabriel, joka oli Englannin asiamies orjakaupan poistamista varten, ja hän otti Livingstonen luoksensa kohdellen häntä ystävällisimmällä tavalla.
Gabriel huokasi syvään ja nosti toisen kätensä otsaa vastaan, niin että hänen pitkänlainen taapäin kammattu etutukkansa jäi sormien väliin. Miksi sinä niin luulet? sanoi hän hiljaa. Noh, en tahdo ruveta väittelemään, sanoi Henrik ja otti kätensä Gabrielin harteilta. Pidin vaan velvollisuutenani sanoa syvimmän vakaumukseni, ja sen olen tehnyt ja tarkoittanut sillä sinun omaa onneasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät