Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Me olemme päättäneet pelastaa Juvakan Matin tuolta lukon takaa. Liisa. Olette päättäneet! Luuletko sen niin helposti käyvän päinsä? Juhana. Sinä sanoit kerran minulle tietäväsi, missä avainta säilytetään. Liisa. Kyllä minä sen tiedän, mutta ei sitä sieltä voi mitenkään saada. Juhana. Etköhän sentään? Liisa. En, en mitenkään.
Raittiudesta riippuu sentään osaksi koko kansamme onni ja saatpa nähdä, että vuoden päästä olet sinäkin ehdottomasti raitis, saatpa nähdä. VARRO. No, no, etköhän nyt sentään usko minusta liian hyvää? Eiköhän se sinuakin vähän harmittaisi, jos minä alkaisin kulkemaan kokouksesta kokoukseen ja yhdistyksestä yhdistykseen ja sinä vaan kotona tuudittelisit lasta. ANNA. Hyi sinua!
Viljo oli valmis, ja odotus kävi Eeville pitkäksi. Hän läheni miehensä kirjoituspöytää. »Heikki», sanoi hän entistä ystävällisemmin, »etköhän panisi toista takkia päällesi?» »Miksi muuttaisin kesken arkikiirettä?» Heikki ei nostanut silmiäänkään. »Mutta», jatkoi Eevi koettaen saada äänensä iloiseksi, »tahtoisin esittää sinut Elsalle niin hauskana kuin mahdollista.»
Onko ne muistelemisessa, ärjäisi Malinen tulisesti. Tuolla hakavesakossa ja... Kerro yksi kerrallaan, pysäytti Malinen. Milloinka siellä hakavesakossa? Silloin kun oltiin nuotalla. Milloinka sinä olet ollut nuotalla? Silloin kesällä, kun te otitte minut tarpomaan. Niin, silloinko kerran? Mutta olinhan minä mukana. Etköhän s a... Te laitoitte minut kotiin tulemaan, kun päästiin rantaan.
Mutta kun meillä ei toden teolla ole miestä minkäänlaista, niin etköhän rupea meille niittämään. No eihän tuota minulla ole pestiä Toivolastakaan eikä aivan varmaa lupaakaan, sanoi mies.
"Sepä hyvä, vaan etköhän jo jaksaisi vähäsen soutaa." "Jaksan, jaksan, vaan eihän meillä niin kiirettä ole." "Minun mielestäni on kiire, sillä lauvantain kastevellille pitäisi Naatin niitty jo olla tehty ja heinät pieleksessä." "Heinistä sinä vaan puhut minulle puhu niistä äidille ja minulle haastele jotain muuta", sanoi Miina hiukan kärsimättömänä.
"Sinä olet kelpo vaimo. Mutta etköhän vain rasita itseäsi liiaksi?" "Työ on terveellistä, mutta palvelusväen ilkeys saa usein mieleni apeaksi." Vitiges seisahtui. "Kuka uskaltaa pahoittaa mieltäsi?" "Italialaiset palvelijamme ja italialaiset naapurimme. "He vihaavat meitä kaikkia. Voi meitä, jolleivät he enää meitä pelkää.
"Varmaan olet sinä ryyppimisenkin jo pois heittänyt?" sanoi Kaisa ja katsoi terävästi Kallea silmiin. Kalle naurahti hiukan ja tuumaili: "konstikos sitä oli heittää, niinkuin muutakin vallattomuutta, sillä en suinkaan minä ryyppimällä olisi tarkoitusteni perille päässyt." "Et et suinkaan! Kyllä sinä Kalle näyt olevan toimen mies, mutta etköhän kuitenkin heittäisi noita kujoisia auki?"
Luuletko sinä, ettei muualla ole tyttöjä?" "Mitä sinä sitte täällä teet?" "Ei nyt kiistellä, Anna! Mutta etköhän saisi minusta semmoista miestä itsellesi kuin jostakusta toisestakin?" "Kestä toisesta?" "Vaikkapa Joelista!" "Saisi niitä kotivävyjä muitakin." "Eipä minunlaistani!" "Mokomatakin viholaispensasta!" "Vai viholaispensasta! Eläpäs mitään. Mikäs sinä sitte ole? Ampiaispesä!"
Martin Petrovitsh vaikeni jälleen, huokasi ja lisäsi: "Ilman yhtään viivytystä." "No niin", sanoi äitini, "hyvä asiahan se onkin. Mutta etköhän sinä nyt turhia hätäile?"
Päivän Sana
Muut Etsivät