United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pois nyt täältä, ja kohdatkoon sinua semmoinen onni, jommoista ansaitsisit, sillä sitten, luullakseni, pian saisit kellettää, nurin niskat väännettyinä, lähimmässä katu-ojassa". "Hah, hah, haa!" nauroi Olivier vaikka vähän väkinäisesti. "Oletpa aina lysti poika! Mutta ilman leikkiä puhuen, Heikki veikkoseni, etköhän tulisi pienelle kävelylle mun kanssani, aina talolleni asti?"
"Etköhän ainakin", kysyi rosvo, "muistaisi suunnilleen matkaa, jota sinua ummessa silmin kuljetettiin. Ole hyvä ja tule kanssani. Minä sidon sinun silmäsi ja sitten sinä koetat kulkea samaa tietä kuin silloinkin. Tästä saat vielä toisenkin kultarahan palkaksesi." Baba Mustafa ei voinut vastustaa kultarahojen voimaa.
Ja kun Pekka sitten alkoi epäillä Signildsborgin kuskia siitä, että tämä muka mielisteli Hannaa, ajatteli hän: "Parempi estää kuin estyä", ja kosi eräänä sopivana iltana tyttöä seuraavalla tavalla: Kuuletko, Hanna, etköhän sinä ilostuisi, jos oikein vakavin tuumin sanoisin, että pidän sinusta ja tahdon sinua vaimokseni?
Ja etköhän sinä nolostuisi, Pekka, jos sanoisin, että sinä olet itserakas houkka, jos luulet, että yksikään tyttö sinusta pitää ja tahtoo sinun kaltaistasi miehekseen? Kyllä minä nolostuisin aika lailla, Hanna, sillä olen aina ajatellut keittäjättärellä meillä kotona olevan omat tuumansa, kun hän paraimmat palat panee minun vadilleni. Oi, sen tekee hän sinua sääliessään, usko sinä se!
"Tulehan nyt, Synnöve, niin lähdetään sisään." Synnöve säpsähti ja kääntyi päin äitiä; sillä hän oli kuin olikin Thorbjörn'in kanssa puhellut. "Etköhän odota siksi kun soitetaan?" kysyi Ingrid Kuusela, luoden pikaisen silmäilyn Synnöveen; "niin mennään kaikki yhdessä," lisäsi Ingeborg. Synnöve ei tiennyt mitä vastata. Sæmund katsahti taaksensa ja häneen.
Tahdon vaeltaa niitä polkuja, joita sinä vaellat, enkä mitään muita enää, sillä tiedä, että rakastan sinua. Etköhän sinäkin rakasta minussa vain omaa rakkauttasi? Saatpa nähdä sen silloin, koska syöksyn sinun kanssasi syvyyteen. Milloin tuon aiot tehdä? Koska päivä koittaa. Se on meidän kohtalomme ikuisesti yhdistävä. Minulla ei ole mitään kohtaloa enää. Olen mennyt mies.
Etköhän ole tullutkin heränneeksi mieheksi tällä reisulla ... kastetta vailla vain uuteen uskoon ... tuoss' on sitäkin! Kaikki räjähtivät ilkkuvaan nauruun, ja Risto, joka oli sen sanonut, räiskäytti melallaan minun päälleni vettä. Minä kirosin ja sieppasin airon. Mutta siitä heilahti venhe, ja minä hoiperruin laidan yli veteen. Kertoja oli vähän aikaa vaiti ja katseli minua tarkasti silmiin.
Vai tulisi ... no, elähän mitään ... vai tulisi minustakin laulu ... etköhän ensin koetteeksi tekisi itsestäsi ... ehkä itsestäsi saisit paremman koki räätäli viisastella, mutta mies keskeytti hänet: Minä olen laulaja ja laulajaks' olen luotu Eikä oo minun lauluni tok' Helsingistä tuotu... Nämä säkeet hajoittivat kerrassaan nilsiäläisten epäilykset miehen runoilijataidosta.
Mummon mentyä kääntyi rouva Elsaan päin ja sanoi: "Ka niin, ota virka vastaan, ja ala keittää, kyllämähän pidän lapsista huolen itse, jos en ihmistä saa." Maisteri ja rouva menivät pois ja Elsa jäi kyökkipuuhiin. Vähän ajan takaa palasi rouva kyökkiin ja sanoi Elsalle: "Maisteri aina puhuu siitä luusopasta, etköhän sinäkin voisi sitä keittää?"
Hyvä Jabaster, minä näen, että sinun sydämesi on altisna sinun kansasi kärsimisille; sinun kansasi, oma Jabaster, sillä etköhän sinä ole meidän tuomarimme? Sinä olet kumminkin oleva." "Voimmeko palauttaa pappisvallan? onko se mahdollista?" "Sano vaan sana, ja se on tehty, Jabaster. Niin, älä katsele tuolla tapaa. Luuletko, ettei Israelissa löydy uskollisia sydämiä?