United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saisit vaan juopon miehen, niin etköhän tuohon hauskuuteen pian kyllästyisi. LAURA. Mutta tosi se on, ettei nykyiset miehet oikein roveissaan ole muuta kuin pullon ääressä. JOHANNA. Ei sitä kumminkaan sovi kaikista sanoa. On niitä vielä siivojakin joukossa. Eikös ole, Vappu? RISTO. Nyt ne ovat täytetyt uudelleen. Ottakaa, miehet.
"Katsos, minkälaisen vieraan olet taloosi ottanut", sanoi Morgiana avaten päällikön viitan ja osoittaen tikaria, "katso häntä tarkasti, niin etköhän tunne häntä samaksi mieheksi, joka öljykauppiaana kerran ennenkin on käynyt talossasi. Tunsin hänet heti paikalla rosvopäälliköksi, joka toveriensa kanssa joku aika sitten tunkeutui taloosi."
Sinulla on hienoja tuttavuuksia, hymähti Muttila, jälleen leveäksi ja gemyyttiseksi heittäytyen. Etköhän voisi niitä vähän muillekin välittää. Hm, ajatteli Johannes itsekseen, sitä hän tuskin voi. Eihän hän tuntenut niin hyvästi rouva Rabbingia.
Sen sanottuaan hän vaipui ajatuksiinsa tuijottaen hiillokseen. Hetken perästä hän otti puunpalasen, muodosteli siitä ristin ja mustasi sen haarukat hiilellä. Sitten hän katsoi vähän arasti minuun ja lausui: »Etköhän lainaisi minulle nappiani? Lahjan takaisin pyytäminen ei kyllä ole tavallista, mutta minä tunnustan, etten mielelläni leikkaisi toista nappia». Annoin hänelle napin.
Luulenpa että tunnemme tuon kauniin roomalaisen käsialan. OLIVIA. Etköhän menisi makuulle, Malvolio? MALVOLIO. Makuulleko? Kyllä, sydänkäpyseni! Tulen sinun luoksesi. OLIVIA. Jumal' auttakoon sinua! Miksi hymyilet noin ja suukostelet noin tiheään sormiasi? MARIA. Kuinka voitte, Malvolio? MALVOLIO. Teidänkö kysymykseenne? Kylläkö satakieli korpille vastaisi?
»Ei mamma huoli keittää minulle munaa; en minä kumminkaan jaksa syödä muuta kuin tämän voileivän.» Sekään ei tahtonut mennä alas. Pala tarttui kurkkuun jok'ainoan kerran. »Etköhän jaksa? Minä annoin jo panna veden tulelle.» »En minä.» Hanna nieli ja nieli. Niin väkinäistä oli tuo syöminen. »Pikkuisen maitoa, jos mamma on hyvä ja kaataa. Puoli lasia vaan. Kiitoksia, ei enää.»
"Niin on", vastasi Kebes. "Ja miten? Jos yksi pantaisiin yhden lisäksi, etköhän vieroaisi sanoa, että lisäys on syy siihen, että siitä kaksi syntyy, taikka, jos se halkaistaan, että halkaisu on siihen syynä? vaan ääneen huutaisit, ett'et tiedä, millä muulla tavoin mikin syntyy kuin osaa saamalla kukin sen tosiolemuksesta, josta se on osaa saanut, ja ett'et näin ollen tiedä muuta syytä kahdeksi tulemiseen, kuin osallisuuden kahtuudesta, ja että, mikä hyvänsä kahdeksi mielii tulla, sen pitää kahtuudesta saaman osallisuutta, niinkuin yhtyydestä sen, joka mielii yhdeksi tulla; mutta nuo halkaisut ja liittämiset ja muut temput sinä arvoihinsa jättäisit ja antaisit niiden vastattaviksi, jotka ovat sinua viisaammat.
"Mutta, hyvä Tahvo, etköhän nyt mene liian pitkälle epäilyssäsi. Ei suinkaan sinulla ole mitään syytä valittaa herrojen petollisuutta. Paljonhan sinulla on esimerkiksi ollut hyötyä meijeristäsi, ja sekin on yksi herrojen keksintöjä. Puimakone, jota olet herraskartanosta lainannut, ja joka on ollut niin käytännöllinen mielestäsi, on myöskin 'herrojen vehkeitä'." "Niin, niin ... mutta..."
Lähden muistojen taipalelle, lähdemme yhdessä; ensin yksin, sitten sinun kanssasi! Muistatko ethän voi, sillä eihän sinua silloin vielä ollut, ei ainakaan minulle. Mutta etköhän kuitenkin ollut mukana jo silloinkin, mukana elämäni aikaisimmassakin onnessa.
»Olen sentähden puhellut niin vähän, kun olen nähnyt, että sinä niin hyvin viihdyt tuon kavalan Juken kanssa», jatkoi Antti. »Olen antanut vapaasti seurustella Jukkea, että etköhän viimeinkään tulisi itse huomaamaan tuon katalan käärmeellistä kavaluutta, mutta se näyttää siltä, että olet niin likellä Jukkea kun se on sinun veljesi ettet voi nähdä häntä joka puolelta ja sentähden, koska Jukke on tehnyt niin paljon pahaa, että minun anteeksi antamiseni on loppunut, täytyy minun sinulle sanoa jäykkä totuus.