Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Onnellista uutta vuotta Toisilleen nyt toivottaa Ystävykset; eikä suotta Tapa tää lie tullutkaan: Onhan taas jok' ainoalle Onnen arpa heitetty, Vaikk' on vielä verhon alla Etehemme peitetty. Salaisuuden esirippu Vähitellen kohoaa, Täänkin vuoden arpalippu Kääröstänsä aukeaa: Se, mik' on nyt taivahalle Tunnettuna yksin vaan, Kohta koko maailmalle Julki tietää annetaan.
Hetkisen perästä Caesar, jonka mielenliikutus oli riistänyt valtoihinsa, jatkoi: »Miks jumalaisen soittos hyminällä Et julmaa tuskaa vaimentanut, Kun nytkin vielä silmään, Kuin kastehelmi kukkaan, kiintyy kyynel Tuon laulun mykistä sävelistä, Mi etehemme tuhkan alta nostaa Tulen liekit, kauhut hirmupäivän... Miss' olit silloin, suuri Smintheus!...» Siinä hänen äänensä katkesi ja silmät kostuivat.
Ihmis-sydän on niin täynnä salasopukoita, että ristiriitaisimmiksikin näyttävät tunteet voivat siitä ilmi tulla, jos vaan ulkonaiset kohdat niiden kehkiämiselle suovat tilaisuutta. VI. Lemminkäinen. »Aik' on Ahtia sanoa, Veitikkata vieretellä!» Näillä sanoilla nyt Suomen runotar itse tuopi etehemme omituisimman kaikista luomistansa.
Voihan Suomessa yksi ainoa sana jo ilmi-elävästi tuoda etehemme työn koko tavan tai esineen päälaadun. Hyvin sopiva kertomarunoelman luonteesen on myös tuo Suomen runouden koriste, jota ajatuskerroksi nimitetään. Kun näet sama asia on sanottava toistamiseen toisilla sanoilla, tulee se sen kautta katsotuksi useammilta haaroilta, kokonaisuudessaan.
Hän lemmen säteill' lähettää Autuutta matkaajille, Vaan valo kirkkain yllättää Tähdille lähemmille. Siks' usein Venus-tähtehen Halaapi ihminen. Maass' onni vaan suo vaskihäät Riemulla viettääksemme. Häät juomme kohta myrskysäät Jo pauhaa etehemme. Ei kauan kestä onni maan, Kuin maistimiksi vaan. Väsynyt taistelosta jo Nyt puuhaa lähtöänsä. Maan jättää. Kirkas aurinko Vaan loistaa silmissänsä.
Suuret tutut nimet raamatusta juohtuvat mieleen, sellaiset kuin Samuel, Debora, Elia y.m. ja heidän elämäntyönsä esiintyy elävänä etehemme. Ne ovat nimiä, jotka maailma mielellään tahtoo unhottaa, mutta elämäntyöt, joihin ne kuuluvat, ovat Jumalan armontaloudessa paljosisältöisiä. Kappaleen matkaa edempänä sijaitsee muinainen Silo, jota nykyään kutsutaan Selun'iksi.
Minua suojellakses eksymästä elon harhapoluille ja taivuttaakses sydäntäni puolehes, sä suljit multa maailman; mutta nyt, koska povessani tunnen, että henkes voimalla voin horjumatta käyskellä valkeuden lasten teillä, sä näytät mulle päivän kimmeltävän loisteen taas, näytät maailmankaikkisuuden, jossa ääretön viisautes on etehemme ilmestyvä.
Niinhän on täällä laita, että aukenee aina etehemme kaksi tietä, joista on tarinoittu mailman alusta; sillä he ovat tärkeät, se haara täällä määrää kaikkein onnenosan. Näistä teistä on yhden nimi: ilo, hekuma ja turmio; sen toisen: itsekielto, kilvoitus ja voitonkruunu.
Mutta olivatpa sen laittaneet väkevämmäksi tavallista talonpojan olutta. Mustanpunaisena kuohui se kiulussa; ja jos kannullisen sitä nielaisit, tunsitpa hieman huimausta aivossas. Mutta pöydässä istuivat he jo kaikki, nauttien lihaa ja leipää ja kiulusta vaahtoavaa olutta. AAPO. Onpa tässä runsaastikin pinottu etehemme einettä.
Siitä vaillinaisuudesta ei sovi suinkaan moittia saksalaista Niebelungenlied'iä; se luopi kokonaisen, kaikinpuolisen kuvan etehemme; siinä ei ole mitään katkonaisuutta, mitään hämäryyttä piirteissä; päinvastoin on kaikki maalattu leveimmällä pensselillä. Mutta tämä pensseli enimmiten ei ole taidemaalaajan, vaan seinämaalarin.
Päivän Sana
Muut Etsivät