Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
On tullut se, jota neitonen on odottanut, on tullut ainainen kaivattu, pitkäin päiväin ajatus, toteutunut on öitten uni. Ja toinen tuolla ovensuussa autuaana ajattelee: Tuossa on kaunis katsottuni, herttaiseni, nurmenkukkani. Onnellisia olette, jo vain olette. Kunpa kaikki ihmiset olisivat niin onnellisia...» Leena vaikeni, hän nieleskeli itkuaan.
Hän meni nyt tämän luo ja tarjosi hänelle urkujen soittamista puolipäiväsaarnan ajaksi. Vanhus nauroi aivan autuaana ja sanoi viimein, puhuen niinkuin aina lyhyissä poikkinaisissa lauseissa. "Niin, siitä voivat nuoret ihmiset jotain oppia, jos tahtovat. Minä olin puolen kolmatta vuotta ala-urkunistina Wiipurissa, he, he.
Sinä et saattanut minua tuntea. Sinä olet sama kuin olit: Waimosi, eläköön autuaana hän, seisoi sivullasi, kuin rinnalla auringon seisoo aamurusko. Vaali on vanha, sammunut on silmän säihky, lakastuneet ovat posken ruusut.
Kuinka he riittäisivät niin monelle, vaikka he kaikki olisivatkin "lohduttavia ihmisiä", joka, paha kyllä, ei ole laita! Eivät suinkaan, kaikilla Kristuksen mies- ja naisopetuslapsilla on pyhänä ja autuaana kutsumuksena etsiä huolehtivia, niin kuin metsästäjä etsii otusta.
Konsuli Garman hymyili ja vastasi tervehdykseen, vetäen kaikessa hiljaisuudessa sormukset pois oikeasta kädestään; sillä hän tunsi varsin hyvin Jaakko Worsen käden-puserrusta kun Worse palasi matkoiltaan. Kannella seisoi kapteni kaikella kunnioituksella ja autuaana hattu kourassa, konsulin noustessa varovasti ja kankeasti köysiportaita myöten. "Tervetullut kotia Jaakko Worse!"
Hän veisasi: Oi päivä kallis päivien, Kuin korkealle siipes viepi! Muut päivät maahan heittäen Päin toivon päivää käännät tiesi. Oi salli, sua seuraten, Mun maasta nousta matalasta Ja valon lähde ikuinen Sun kanssas löytää taivahasta. Näitten pyhien sanojen kaiku korvissamme ja sydämet kiitosta ja ylistystä täynnä, isälläni ja minulla sinä autuaana sunnuntai-aamuna oli suloinen matka kirkollemme.
Mä kiitän sua Ukko taivahinen; Suo mulle vielä kallis Samponi, Niin lähden onnellisna Tuonelaan Ja astun autuaana Manan tietä! Nyt Tuonen poika astuu ulos! Huu! NYYRI. Jo tulee Lalli. Voiton seppeleellä Hän koristettu on! Työ se on tehty! Mun karsikkoni, lapseni ja vaimon' Kaikk' olen kostanut. Mut mikä kosto! KITKA. Lallille kiitos maamme pelastaja Hän on!
Kun sun sylihini suljen, Lida, kun sun huuliltasi rakkahilta lemmen balsamia nautin, silloin puhun itsekseni autuaana: »Eipä kukaan toinen jumalista tehnyt, omistanut moista maljaa! Muotoja ei noita tee Vulcanus hienoisimmallakaan vasarallaan!
Maria lähenee vasenpuolista ovea, mutta seisahtaa hetkeksi ja katselee taaksensa luutnantti Werneriä, joka seisoo syviin ajatuksiin vaipuneena. Kymmenes Kohtaus. Luutnantti Werner. Maria. MARIA, lähenee taas Werneriä. Oi, Gustav kallis! Anna kerta vielä Mun korvahani lempi-äänes soida, Ett' sydän autuaana sykkis taas! On aikaa sitte kun sun viimen näin, Ja muotos kyyneleet ja varjos multa.
Kun rovasti näki, että kaikki oli valmista, hän sanoi: »On mielestä lähtemätöntä saada seistä autuaana kuolevan vuoteen vierellä», ja alkoi veisata vanhan virsikirjan virttä »Mä nukun haavoin Kristuksen.» Sen veisattuaan hän piti pienen kiitosrukouksen, jonka päätyttyä lähdettiin aitasta ja painettiin ovi lujaan kiinni.
Päivän Sana
Muut Etsivät