Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Pikku Katri nurmikolla Surutonna leikkii vaan, Häll' ei ensinkään voi olla Aavistusta huolistaan, Joita tapaa synninlapsi Täällä mailman matkalla, Noist' ei tiedä; onnekkaasti Hälle aamu ruskottaa. Sinisilmät säihkyellen Autuaana hymyää, Nurmen pikku kukkaselle Ruusuhuulet myhäjää. Tietäisikö pikku Katri Kuin on paha elon tie, Rukoilisi hartahasti: "Isä, luokses minua vie!" Kotiin, kotiin!
Näkevä olet hänet autuaana, hymyileväisnä kukkulalla vuoren.» Ma hälle: »Rientäkäämme, Opas hyvä! En enää väsynyt ma ole lainkaan, ja huomaan, että vuori luo jo varjon.» Hän vastasi: »Me tänään kiipeämme niin paljon kuin vain jalka jaksaa; mutta on asemamme toinen kuin sa luulet. Taas Päivän, joka törmän taa nyt peittyy, niin ettet enää säteitänsä taita, saat nähdä ennen kuin me vuorell' ollaan.
Toinen kohtaus. Juhlahuone Timonin talossa. Suuret ruokapidot. Flavius ja muita palvelijoita. Sitten tulevat Timon, Alcibiades, Lucius, Lucullus, Sempronius ja muita Ateenan senaattoreja sekä Ventidius. Seuralaisia. VENTIDIUS. Suurkunniainen Timon, jumalat on Isäni ikää muistaneet ja hänet Ikuiseen rauhaan vieneet. Autuaana Hän erosi ja minut rikkaaks jätti. Jaloa sydäntänne palkiten.
ALMA. Minkä ihanuuden täällä nähdä saamme Hänen kasvoillansa, joka autuaana kuolee, Koska sielu, itseänsä peilaellen Valkeuden lähteen paistees hymysuin, Odottavi kelmeältä enkeliltä Suutelmaa, mi kovan solmun helläst päästää! Minkä pyhän rauhan, minkä viisauden Korkean, kuin kirkastuisit elämämme Himmeydet kaikki, sinä sillon näet Hänen otsallansa!
Jos joku vahinko tapahtuisi minulle, muistakaat, että viimeiset sanani, jotka jätin jälkeeni hänelle, olivat: 'muuttumaton rakkauteni on aina lemmityn lapseni kanssa, ja minä annan hänelle anteeksi!" Autuaana. Koko tämän ajan olin yhä rakastanut Doraa enemmän, kuin ennen. Pettyneissä toiveissani ja suruissani oli minun turvani ajatella häntä, ja tämä palkitsi vähän ystävänikin kadon.
Mä tästä itsein rohkasin: Sydämen' hälle aukasin; Nyt silmänsä hän maahan loi, "Jaa" hänen huuliltansa soi; En luullut olevani maassa, Oi! olinpa kun taivahassa. Min tehdä voin, sen hälle tein Ja kukkavihkosta vein, Ja palkinnoksi muiskun sain Mä silloin tällöin kullaltain; Kun ken ei nähnyt syleilimme Ja autuaana riemuitsimme.
Se on sinun ensimäinen taivaallinen tehtäväsi Jumalalta itseltään! Sinä lennät onnellisena ja autuaana että olet sinäkin saanut tehtävätä Jumalalta itseltään ja sinäkin saat toimia Jumalan omassa nimessä. Ja sinä ajattelet: tuon jutun rakkaudesta olen kyllä kuullut ennenkin eikä se ole minulle mitään vaikeata.
Ja tyttö lepäsi autuaana hänen povellaan, muistamatta että ovi oli auki... Kaunis juttu! Suuri skandaali! Aamulla sen tiesi koko kaupunki, siitä kertoivat rouvat, kertoivat piijat, kaunisteltiin ja paranneltiin. Ja samalla kerrottiin kaikenmoisista kuutamokävelyistä ja hämäränvietoista... Sen kuuli patroonakin ja kirosi sen tuhannen tulisesti.
Kas, se kohta valmis on!» Ja hyväellen noita silittää hän rattaita ja rautaputkiloita. Mitäs muuta! Insinööri tarttuu paljetankoon, Aatu-ukko vasaraan ja rovasti hiilihankoon. Hei, kuin kipunat kirpoaa ja kaikuu kaunis hilke! Tämä on vielä sorjempaa kuin koivuvitsan vilke. Autuaana Aatu-ukko takoi iltaan asti, katsoi vuoroin työhönsä ja poikaan rakkahasti.
Vilahti kerta tunne uskonnon, Mi autuaana ennen hymyili, Taas pakeni, ja tyhjä syömein on, Mä toivoin että saapuu vieläkin Mä toivoin turhaan, tuu ei konsanansa; Nyt hoivun tyhjän sydämeni kanssa. Ei paennut, sen kurja karkotin, Se jäi kuin miekin, huoleen, ikävään, Viel' kerran kaihoin katsoi takaisin Kuin peura ammuttu, vaan kerkeään Taas läksi, palanneeko konsaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät