Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. marraskuuta 2025
Hevoseni on lujasti kiinni. Maalle, miekka, julmaan aikomukseesi! Onnetar, toimita heidät minun käsiini! Kertomus heidän yhtymäpaikastaan pitää täysin kutinsa; se mies ei tohdi minua pettää. Toinen kohtaus. Luolan edusta. Sin' et voi hyvin. Tänne luolaan jää; Tulemme luokses metsästettyämme. ARVIRAGUS. Jää, veljyt! Olemmehan veljeksiä?
Tosimman toden meistä puhuin minä, Se myöntäkää: te sanoitte mua veljeks, Mut sisar olin; minä teitä veljiks, Jot' olittekin. CYMBELINE. Yhtyneet jo siis! ARVIRAGUS. Niin olemme. GUIDERIUS. Ja heti rakastuimme, Siks kunnes hänet kuolleeks luulimme. CORNELIUS. Niin, kuningattarenko juomasta? CYMBELINE. Oi, kumma vaisto! Milloin kuulen kaikki?
Mut näytän, ett' on meistä kaks niin hyvää, Kuin mitä sanoin Pojat, nyt mun täytyy Ilmaista seikka, jok' on vaaraks mulle, Mut onneks teille. ARVIRAGUS. Sun on vaaras meidän. GUIDERIUS. Ja meidän onni sun. BELARIUS. Siis. Jos saan luvan: Kuningas, sulla oli alamainen, Belarius nimeltä. CYMBELINE. No, mitä siitä? Hän pettur' on ja henkipatto.
ARVIRAGUS. Kiitos luojan, Ett' on hän mies! Kuin veljyt on hän rakas. Sua tervehdin kuin kauvan kaivattua Veljyttä tervehditään: tervetullut! Iloitse ystävissä! IMOGEN. Ystävissä! Josp' oisivat Isäni poikia! Mull' arvo silloin Ois vähempi, mut tasapainoinen Sinulle, Posthumus. BELARIUS. Hän joutuu tuskaan. GUIDERIUS. Josp' auttaa minä voisin! ARVIRAGUS. Taikka minä; En vaivaa, vaaraa katsois.
GUIDERIUS. Se pelko Ei tähän aikaan sovi teille, isä, Eik' ole mieleen meille. ARVIRAGUS. Luultavinta, Kun Rooman ratsun hirnun kuulevat, Näkevät leiritulet, silmät, korvat Kun tärkeitä on asioita täynnä Ett' aikaa heill' ei ole tiedustella. Mist' olemme. BELARIUS. Ah, monet armeijassa Mun tuntevat; ja Clotenia vaikka Nuor' oli silloin muistostani vuodet Ei riistää voi.
Käy sisään, poika: Nälän on työläs haastaa. Kun on syöty, Suvainnet meille elinvaiheistasi Sen kertoa, min tahdot. GUIDERIUS. Tule sisään. ARVIRAGUS. Yö huuhkalle ja leivolle ei aamu Niin tervetullut. IMOGEN. Kiitos! ARVIRAGUS. Astu sisään. Seitsemäs kohtaus. Rooma. Julkinen paikka.
BELARIUS. Tuo poika eikö kuolleist' ole noussut? ARVIRAGUS. Niin yhdennäköiset ei hiekan jyvät. Tuo ruusuposki poika, joka kuoli, Fidele hänkin. Mitä luulet sinä? GUIDERIUS. Se hän on: kuollut elää. BELARIUS. Malttakaamme. Vait vain! Hän meit'ei näe; toisen näköön Voi toinen olla. Jos se oisi hän, Niin varmaankin ois meitä puhutellut. GUIDERIUS. Mut kuolleena me hänet näimme.
ARVIRAGUS. Hopeat ja kullat Loaksi ennen tulkoot! jota kyllä Ovatkin muille paitse niille, joiden On jumalana loka! IMOGEN. Vihastutte. Jos kuolen rikoksestani, niin tietkää, Ett' oisin kuollut, jos en sit' ois tehnyt. BELARIUS. Mihinkä matka? IMOGEN. Milfordiin. BELARIUS. Ja nimi IMOGEN. Fidele. Muuan sukulainen Roomaan On matkalla ja astuu siellä laivaan.
"Se raakalainen, ken ei hovilainen." Kokemus, oi! sa toista näytät vainen. Petoja valtameri luo; mut kalaa Jokonen antaa, monta herkkupalaa. Olen sairas, kovin sairas. Nyt, Pisanio, Nyt juomaas maistan. GUIDERIUS. Hänest' ei saa selvää; Ylimys on, mut onneton, hän sanoo, Ja kunnon mies, vaikk' epäkunnon uhri. ARVIRAGUS. Minulle samaa vastasi, mut lupas Enemmän vasta haastaa. BELARIUS. Metsään!
GUIDERIUS. Ei, Cadwal, pää on itään pantava; Niin pitää olla, sanoo isä. ARVIRAGUS. Totta. GUIDERIUS. Siis ruumis siirtäkäämme. ARVIRAGUS. Noin. Nyt ala! Laulu. Jäivät paahteet auringon, Talven myrskyt raivokkaat; Päivätyösi tehty on, Kotiin käyt ja palkkas saat. Pojat, immet ihanat Ne maan tomuksi vaihtuvat.
Päivän Sana
Muut Etsivät