Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Ajatteliko hän kaikkia noita tuskan vuosia, jotka tämä oli suuressa rakkaudessaan sanonut armaasti kuluneen hyvien ja samanluontoisten ystävien seurassa; vai ajatteliko hän pikemmin sitä suurta rakkautta, joka oli äidin viimeisessä katsannossa ja puhui hänen viimeisessä henkeyksessään? Mitä hyvänsä hän lienee ajatellut, se ei suinkaan ollut hänelle muuta kuin kova mielihaikeus.
Hän hyväili sitä, silitteli sitä, jopa suutelikin niin armaasti ja viehättävästi, että maisteri kesken nolouttaan unohti kaikki klassilliset unelmat ja toivoi olevansa tuommoinen pikkuinen, haavoitettu orava. "Antakaas kätenne, herra," sanoi neitonen, "minä hyppään alas." Maisteri otti kädestä, neitonen hyppäsi maahan. Ja mikä hyppäys! Niin, täynnä suloutta!
»Mutt' enkelinen loistava, Niin kaunokainen, vieno, Kuin aurinkoinen koittava, Ja utusiipi hieno Hän silloin on, kun hyvän luo Hän rientää liihoitellen, Ikuisen onnen hälle suo, Armaasti hymyellen.» Nyt Anna sinisilmänsä Korotti taivahille, Hän laski ristiin kätensä Ja lausui enkelille: »Jos hyväksi nyt näet mun, Niin tänne liihoittele Ja sinne, jossa kaivatun Nään veljen, johdattele!»
Pehtori kohautti päätään, hän näytti puoleksi hämmästyneeltä, puoleksi pilkalliselta, mutta Juustila ja hänen vaimonsa yhtyivät lauluun ja silloin uskalsi myös talonrenki tehdä samoin. Yhä useampia ääniä yhtyi ja kaikkein kauniimmalta kuului viimeinen säkeistö: Ystäviesä joukkohon Lue meit', ja olkohon Majas' huoneessamme. Rauhass' anna armaasti Että sua ijäti Siitä kiittää saamme.
Ja ruutujen takana talvinen maa niin vienosti hämärtäypi.... Lumikukkaset kasvavat akkunaan, tarun haltia tanhuita käypi.... Sano, mummo, miks silmäsi välke on lauha kuin lapsosen? Usein laskevan päivän rusko on nousevan kaltainen. Sano, mummo, miks äänesi helke niin lämpöisen läheltä soi? Usein muiston ja toivon virsi yht' armaasti soida voi.
Me kuljimme vaunuissa kahden Yön seljässä pimein päin; Ja armaasti vierisi aika Kuin lasten leikkiväin. Mut annas aamu kun koitti, Niin väliimme lempo ties Kuin kömpinynnä on Amor, Tuo sokea matkamies. Kun kerran tulet vaimoksein, Niin hätäkös sun olla, Sull' aikas ilonhyörinää On, niinkuin korennolla.
"Minä nukahdin niin sikeästi ja tunnen itseni niin voimistuneeksi levollisen unen harvinaisesta lahjasta. Minä näin unissani jälleen vainajani, hän oli edessäni nuorena ja reippaana kuten muinoin ja katsoi minuun niin armaasti kuin silloin ja lausui: Nyt olen tekevä sydämesi terveeksi, niin terveeksi. Ah, rakas Hedda! Meillä on ollut pienessä kodissamme rauhaisa, ihana jouluaatto."
Aina siitä pitäen, kun viimeksi olimme yhdessä viime keväänä, jolloin niin herttaisesti huvittelimme ja minä viimein vähän sairastelin Kungsörin luona sattuneiden otteluiden jälkeen ja sisareni minua niin armaasti paranteli voiteilla ja harpunsoitolla, jonka kaipuussa, Jumala paratkoon, nyt saan elää.
Ja sitten vielä järven toinen ranta kuiskasi niin armaasti: ah! Niin ihanata oli tuo maisterin mielestä, että hän olisi kernaasti tahtonut olla koko ikänsä metsässä, katsella salaa kaunista Dianaa ja kuulla sen huutelevan: ah! Kului muutama silmänräpäys, niin jo äänsi neitonen; "Aih!" Ja kun vielä silmänräpäys oli kulunut, niin häneltä kuului: "Voih!"
Mene vaan kotiin, minä jään vielä tänne! vastasin lyhyesti. Vähän ajan kuluttua tuli pieni Katrikin luokseni, laski kätensä polvilleni ja katsoi niin armaasti silmiini: Hyvä Paavo, lähde nyt kotiin, kun äiti pyysi! kuiskutti hän. Se pyyntö minua syvästi liikutti, että olin jo vähällä lähteä, vaikka ilon humu, viulut, huilut ja kilivinkkelit ympärilläni kovasti hurmasivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät