Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
"Ja minun on lämmin ytimeen asti," sanoi hän ojentaen tyhjän pullon minulle. Minä viskasin sen pois ja aukaisin lääkearkun, katsoakseni olisiko siellä jotain virvoketta. Arkussa oli ainoastaan kolme lääkepulloa, kaikki öljynahalla päällystetyt. Tarkemmin katseltuani, löysin vieläkin pienen pullon, joka oli kutomuksella päällystetty.
Mutta ennenkuin Joonas vielä oli ehtinyt tehdä päätöksensä, kuuli hän sisähuoneesta toisen miehen äänen, joka tähän asti oli ollut vaiti ja jonka hän luuli tuntevansa enonsa matkatoverin ääneksi. Olette vannonut väärän valan, sanoi toinen ääni. Teillä on arkussa kahdeksantoista tuhatta riksiä rahaksi lyötyä kultaa ja kolmekymmentä tuhatta lyömätöntä. Minullako?
Kaunis punaposkinen oli vaimo kuin lapsikin. Kuinka on heidän laitansa? "He eivät enää siinä pienessä majassa asu. He ovat muuttaneet vielä ahtaampaan asumukseen. Tuolla lepäävät kalmistossa, yhdessä haudassa, yhdessä arkussa..." Nuo kolme sian-ajajaa silmäilivät toisiaan. Kyyneleet vierivät heidän ahvoittuneilla kasvoillaan.
"Ei, se on se mies, joka viheltää", sanoi Kalle, "hän, se musta, joka istuu peräpuolella. Ja lyönpä vaikka vetoa sen päälle, että arkussa on hevonen". "Se on kyllä mahdollista, poikaseni" sanoi Witt. "Ei tässä tiedä oikein mitä ajatella. Kuinkas sanoi Fiia Schult: joko se on tonttu taikka meidän Juhani, niin on paholaisella kuitenkin sormensa pelissä".
Hän laski kätensä ikivanhalle sarkofagille, joka oli tehty mustasta, nyt jo rapautuneesta marmorista. Kansi oli vieressä maassa ja arkku oli aivan muratin peitossa. "Omituinen sattuma", virkkoi Cassiodorus totisena. "Tiedätkö, mikä tämän paikan nimi on? "Spes bonorum, 'hyvien toivo'. "Ja tiedätkö, kuka tuossa arkussa makaa tarun mukaan?
Minun ei kuulu kullaistani, Eikä helkä hertaistani; Minun on kultani kulossa, Hopiani heinikossa Suuri kuusi kulman päällä, Pajupehko parran päällä. Armas arkussa ajavi. Muien turvaset tulevat, Armahaisensa ajavat, Tahi on turvansa tuvassa, Armahat katoksen alla; Minun ei turva tulle'kana, Armahani ei ajane.
Ja minä hopearaha makasin maan alla, mutta minä kuulin hänen äänensä, ja kaiku vastasi siintäviltä sinilainehilta: on, on, siellä on maata, siellä on Ameriika, ja Kristoffer Columbus käy par'aikaa koulua Genuassa. Vuonna 1358 makasin minä erään ritarin arkussa. Hän puki kultaisen sota-asun päällensä ja ratsasti turnajaisiin.
Lääkkeeksi käytti hän nyt samoja rohtoja, joita hän niin usein ennen oli ahnaalle himollensa käyttänyt. Hän avasi arkun aarre-arkun kannen ja antoi kultien kolista, hopeitten hohtaa vastaansa; mutta yhä enemmin eneni tuska, kultia ja hopeita oli arkussa liian vähän; ne eivät voineet hänen tuskaansa lievittää.
Pöyhkeälän kartanossa oli tuli päässyt irti eräästä vaatehuoneesta, jossa neitsyet olivat illalla käyneet palavin kynttilöin. Eversti huomasi valkean ja kiiruhti kamariinsa ottamaan kultaansa ja hopeaansa. Kalleimmat tavarat olivat pienessä lukitussa arkussa.
Tässä on pari kirjaa tyttärellesi. Voiko hän yhtä hyvin kuin ennenkin? Ja täten kaikki on kaksin verroin tervetulleempaa, nähkääs, herra. Jos hänellä olisi tuhat puntaa rahaa arkussa, niin eipä ihmiset näin paljon pitäisi huolta hänestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät