Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
"Oi Elämä, anna jotain uutta", pyyteli Annikki. "Kaikkien antimieni kanssa olet jo leikkinyt Annikkini," sanoi Elämä, "kaikki iloni olet iloinnut, ei ole mulla muuta jälellä kuin murhe." "No, anna sitten murhe, en ole sitä vielä koskaan kokenut," sanoi Annikki. "Annikki ainoiseni, kamala on lemmen kosto, mutta monta vertaa kamalampi on murheen kosto. Voi sitä ihmislasta, joka murheella leikkii!"
Nuku ainoinen Annikkini!" Ja Annikki nukkui ja uneksi. Hän liiteli kauvas, kauvas kukkaisella kentällä naurusuiden toverien kanssa. Leikkiä, huimaavaa leikkiä heidän piti yhdessä aloittaa. Mutta äkkiä ne hävisivät Annikin toverit, kukin rientäen omalle suunnalleen. Ei tullut leikistä mitään. Annikki jäi yksin. Kenttä kasvoi kasvamistaan niin pitkälle kuin silmä kantoi. Ja Annikki oli yksin.
Helmi hurjan kämmenellä. Mi on helmen loukkosessa? Lipas helmen loukkosessa. Mi on lippahan sisässä? Neiti lippahan sisässä; Viitisekse, vaatisekse, Kultapantoihin kukikse, Seän pojan puolisoksi, Veion vieriskumppaliksi. Kojo ja Anni. Ken se Kolkkosen kolisti? Kojo Kolkkosen kolisti: "Annas Kolkko Anniasi!" "Miksi sinulle Anniani?" "Kojonpojan puolisoksi." "Mull' on musta Annikkini."
Annikin silmät säihkyivät vallattomasti. "En välitä suurista antimistasi, mutta yhtä sulta kumminkin pyydän, Elämä. Anna minun leikkiä!" "Leikkiä!" Elämän katse himmeni. "Paljon pyydät Annikkini!" "Paljonko pyydän? Enhän pyydä mitään arvokkaista lahjoistasi. Enhän tahdo muuta kuin leikkiä vain!" puolustihe Annikki. "Yksinkö leikkiä tahtoisit, Annikkini?" kyseli Elämä.
"Elä pelkää, Annikkini," lohdutti Elämä, "kyllä rintasi vielä osaa sykkiä entistä tulisemmin." Ja Elämä näytti, että Annikin sydän osasi sykkiä. Se toi Annikin tielle miehen, jossa Annikki luuli löytäneensä kauneimpain unelmiensa sankarin. Hän se antaisi Annikille uutta nuoruutta, uutta tulta suoniin ja ennen aavistamatonta onnea.
Enhän pyydä mitään muuta," puheli Annikki. "Ei ole elämä leikkiä, Annikkini," vastasi äiti. Mutta ei tyytynyt tuohon Annikki tyttönen, yhä vain valitteli: "En välitä siitä, mitä elämä on, leikkiä vain tahdon!" Mutta äiti vei Annikin levolle ja puheli tyynnyttävästi tyttöselle: "Nuku rauhassa Annikkini, sydänkäpyseni. Huomenna täytät viisitoista vuotta, ja silloin ovat lapsen leikit lopussa.
Se oli Elämän leikkiä vain. Nyt oli Annikin poskien vuoro kalveta, ja Annikki tiesi nyt, millaista on toivoton tuska. "Oi, Elämä, sääli! Ota kaikki muu, elä tätä ainoata," rukoili Annikki. "Otan minkä annoin ja jolla leikit," sanoi Elämä. "Samat leikit tahdon minäkin leikkiä, Annikkini." "Oi, Elämä, Elämä, kostoako haet? Liian julma on kostosi!" valitteli Annikki.
Vaaditko viisautta, rakastatko rikkautta, valtaako haluat, vai lempeäkö ikävöit? Sano sananen vain, Annikkini," lausui Elämä. "Viisautta, valtaa, rikkautta, lempeä! Mitä niillä tekisin! En välitä antimistasi, Elämä!" Annikki nauroi ja heitti kentän kukkia Elämän helmaan. "Etkö Elämältä mitään pyydä? Tyydytkö siihen vain, mitä pyytämättäsi annan?" kyseli Elämä.
"Sinun kanssasi, Elämä, tahdon leikkiä, koska muut eivät rupea tovereikseni." "Annikki ainoiseni, elä pyydä leikkiä Elämän kanssa. Se leikki on leikeistä turmiollisin", varoitteli Elämä. Mutta juuri sitä Annikki pyysi, sitä ainoata hartaasti anoi. "Oi Annikkini, miksi minun kanssani pyydät leikkiä?" kyseli Elämä. "Siksi että rakastan sinua", sanoi Annikki. "Oi suostu, Elämä, pyyntööni!"
Ja päilyvässä shampanjassa joi innostunut nuoriso Annikin maljan, kun Annikki leikki murheen leikkiä. Mutta se leikki väsytti nopeammin kuin lemmen leikki. "Anna uutta, Elämä," pyyteli Annikki. "Saat alkaa kaikki uutena uudestaan," lupasi Elämä. "Huomenna, Annikkini, leikkiaikasi loppuu ja minun vuoroni alkaa." "Se on hyvä," sanoi Annikki väsyneesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät