Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Minkä minä sille voin, ettei herra 'Amor' suvaitse ymmärtää luvasta ja sopivaisuudesta vähääkään, vaan syöksyy teidän kimppuunne ja minä itseäni esittelemättä riennän avuksenne.» Hän sanoi sen niin leikillisellä hilpeydellä, että nuori rouva ei voinut olla nauramatta.
Vuoden 1300 alussa, kolme kuukautta ennen kyseessä olevaa päivää antoi paavi Bonifacius panna toimeen riemujuhlat. Niiden mukana tuli muutamia anejulistuksia, jotka kumosivat ajalliset rangaistukset ja helpottivat pääsyä kiirastuleen. »Amor, che nella mente mi ragiona», näin alkaa yksi Danten kauneimpia canzoneja, johon Casella luultavasti sävelsi musiikin. 3. laulu
Ei sekään ole mailla elävitten! Kohottaa kuppinsa ilmaan. Se aikans eli, antaa mennä tuon; teevettä Amor vainaan muistoks juon! Tyhjentää kuppinsa; liikehtimistä seurassa, joka osoittaa voimakasta paheksumista. NEITI SK
Siks kun siell' on hällä jumalakin Palveltava vatsa. Lymyillessä. Puutarkass' Aunin kanssa lymyiltiin, Muut huus ja etsi me vaan hymyiltiin! Mut Amor, ah hän lymypaikan keksi Livahti välillemme kolmanneksi! Mustasukkaisuutta. Iki vanhan lemmen lain Mukaan armast' Auniain Pidän minä Enkelinä; Hän on jos ma virkan vain Pikku epäjumalain.
»Un eterna constanza in amor»! toisti kandidaatti hiljaa ja innokkaasti kädet kiihkeästi puristettuina sydämmelle seuratessaan Eliseä ikkunan luokse, jonne tämä meni taittamaan ruusun, jonka tahtoi lahjoittaa everstinrouvalle; Elisen käden koskettaessa ruusua, kosketti Jacobin huulet hänen kättänsä. Emelie lauloi vielä laulun, joka elävästi kiinnitti seuran huomion.
Pakanallinen Amor seisoi häntä ylimalkain paljoa likempänä kuin pipliallinen Amos. Viimeisenä paastoaikana oli hän, rehtori, antanut yliluokkalaisillensa kirjoitettavaksi vapaan latinankielisen aineen neljistä evankeliumeista: mutta nuori Hafelborn oli siitä kyhännyt aivan eriskummaisen teoksen, esitellessään "kauneuden periaatetta evankeliumeissa."
Harmaa nyt, hopeainen on pääs, lumen peittämä, jonka tuulinen, myrskyvä yö yllesi heittänyt on. Nuoruus ja vanhuus, niin liki ootte te kuin elämässä, vain uni yön välillään, huomen ja eilinen on. Amor, nuori ja vallaton, hän, joka vietteli Psychen, katsehen loi Olympoon voittajan silmäyksin. Keksi hän Venuksen, yli muiden loistavan, kauniin, keksi, ja rinnassaan sai tuli loimuamaan.
Näin mahtavat juuri tuumia nuo parantumattomat keski-ikäiset poikamiehet, silloin kun kaikkivaltias Amor uhkaa ruusuköysin vangita heidät. Olkoon vanhanpojan ajatustapaa! Se on kaikissa tapauksissa viisasta ja järjellistä ja sen avulla voi suojata itsensä turhilta kärsimyksiltä. Niin hän säilytti vapautensa. Mutta hän ei tiennyt, mihin käyttää sitten vapauttaan.
Ah, jumalattarenkin pyhän vastustella on turha, Amor vallaton tuo vei hänet armahakseen. Heistäpä silloin syntyi uusi ja lempeä Amor, mielensä sai isältään, sai tavat äidiltä hän. Aina sa voit hänet löytää Musain seurasta, hänpä syttävi nuolellaan taitehen rakkauden. Siron, täyteläisen maljan pidin kaksin käsin, siitä juodakseni halukkaasti viinin hurmausta, huolet, surut ajaakseni poies.
Me kuljimme vaunuissa kahden Yön seljässä pimein päin; Ja armaasti vierisi aika Kuin lasten leikkiväin. Mut annas aamu kun koitti, Niin väliimme lempo ties Kuin kömpinynnä on Amor, Tuo sokea matkamies. Kun kerran tulet vaimoksein, Niin hätäkös sun olla, Sull' aikas ilonhyörinää On, niinkuin korennolla.
Päivän Sana
Muut Etsivät