Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Hienot, pyöreät hartiat, solakat käsivarret ja jalat, pieni, palleroinen povi, moitteeton lantiolinja, vyötäisiä ei ollut kureliivi turmellut ... eikä mitään ulkonaista merkkiä, että hän oli ollut äitinä. Selkä runon ja piirroksen arvoinen! ajatteli Adelsvärd. Ja pitäen viiniruukkua kädessään hän astui hyvällä tuulella Neeron luo: Kuuleppas, maalataan hänet yhdessä kahteen mieheen!
Leontinalle kelpasivat kaikki vaikutuskeinot kivulias pikku tytär josta hän luultavasti ei lainkaan pitänyt huolta ... ja tuo loppuosa, kun on toiveita jostakin perinnöstä ja "rakas Otto rukka" jota hän oli joutunut hieman syrjäyttämään kun hänen kallis pappansa ja ystävänsä oli tuonut valoa ja riemua murheelliseen sydämeen ... uudistettu aviollinen yhdyselämä ovi aina raollaan juhlan jatkoa varten!... Adelsvärd rutisti kirjeen myttyyn ja levitti sen jälleen.
Minä en välitä hänestä enkä hänen veitsestään. Ja Adelsvärd sysäsi sen luotaan. Ostakaa nyt kuitenkin, herra! Rigo meidän sukulaisemme. Kelpo soutaja senhän tiedätte itsekin! Ja nyt hän tahtoo perustaa oman kodin! Tehköön mielensä mukaan! sanoi Adelsvärd jurosti.
Hän oli terottanut Rigon mieleen, ettei saisi päästää vanhuksia puutarhaan. Tahtoi olla siellä yksin työssä. Kun oli laskettu rantaan ja Adelsvärd nousi vihreitä marmorirappusia myöten, haki Rigo silmillään jotakin gondoolista: "Missä on herran maalaustarpeet?..." Satuin unohtamaan! kuului lyhyt vastaus. Silloin Rigo poistui viheltäen vanhusten luo. Adelsvärd oli puutarhassa yksin.
Adelsvärd siirsi vuoteen likelle tuolin, istuutui ja katseli pikku olentoa silmiään kääntämättä. Vanha eukko kuiskasi hiukan maltitonna: Mitä tohtori luulee? Jättäkää minut vähäksi aikaa yksin hänen luokseen! Ei ole hyvä, että täällä puhutaan!... Hän otti käsille nenäliinansa, kastoi sitä vesiruukkuun ja pani sen pikku Marian otsalle, kumartuen vuoteen yli. He olivat kahden kesken.
Adelsvärd seurasi katseilla hänen liikkeitään, meni ottamaan oksan maasta, haisteli sen vahvaa tuoksua ja kätki sen taskuunsa. Hän viipyi jonkun aikaa puutarhassa, kunnes tuli hämärä ja ilma viileni. Hänen ympärillään oli täydellinen rauha. Iltamessun kellot kaikuivat varovaisen vienosti etäältä. Hän ei ajatellut; tunsi vain iloa täällä olostaan.
Viimeksi vuonna 1905 oleskellessaan Italiassa hän laati, kirjeinä Capri-saarelta, kuvauksen "Den blaa Grotte", joka ilmestyi ensin "Politiken" lehden joulunumerossa 1905, ja kotimaahan palattuaan teoksen "Venezias Nat", jossa uudestaan tavataan mainittujen kirjeiden päähenkilö, suomalainen maalari Peter Adelsvärd, keskellä erästä elämänsä aikaisempaa jaksoa.
Rigo suli vasta sitten, kun juomarahaa tuli toinen verta lisää. Köyhyys minut perii, kun käytän venettäsi näin usein! sanoi Adelsvärd puheen aluksi. Kyllä kai, kun herra on rikas! Näkeehän sen päältännekin! vastasi gondoolimies huokaisten. Mikä kumma sinua tänä iltana vaivaa? kysyi Adelsvärd suopeasti. Ei mikään, ei kerrassaan mikään, herra mutta sietäisi minunkin saada vaimo ja lapsia.
Venetsiassa täytyy kaikki pitää käsillä! sanoi hän tarjosi ystävälleen ja sytytti itselleen sikarin. No mitä sinulla on sydämelläsi? Ole niin hyvä ja anna minulle vähän kiniiniä! pyysi Adelsvärd melkein maltittomasti. Onko sinussa kuumetta? Mene siis kotia ja koeta levätä. Teet kai liian kovasti työtä mikä tietysti muuten on kunniaksesi luettava.
Herralla on kai vaimo siellä, mistä olette kotoisin? Ja hän loi Adelsvärdiin sellaisen silmäyksen, joka oli tunteellisen ja nenäkkään vaiheilla. Adelsvärd ei ollut siitä millään käänsi päätään tummien sypressien saarta kohti. Runkojen välistä vilkkui jotakin valoa; ja näytti siltä, kuin se tervehtisi ja viittoisi. Tähdetkin näyttivät kaikkialta ylhäältä viittovan.
Päivän Sana
Muut Etsivät