Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Ajatteliko hän soittoa, jota he olivat yhdessä kuulleet? Ajatteliko hän ehkä sitä ylvästä, yksinäistä palatsia jonne he eivät milloinkaan joutuisi asumaan? Ajatteliko hän vesillä liitelevää jumalanäitiä jota ei kukaan saa ikipäivinä nähdä? Adelsvärd kysyi. Maria aukaisi silmänsä, haaveilustaan väkisin herätettynä. Ne kiintyivät yksinomaan Adelsvärdin silmiin hakivat vain häntä.
Ja kuinka taas voisi viedä tytön mukanaan? Sen hän vain tiesi, että tuo uni oli pyhä jos mikään on pyhää nykyajan ihmiselle, joka jäljentää Belliniä omaksumatta hänen yksinkertaisuuttaan ja uskoaan. Hänen uskoaan ei ole. Mutta syvällisyyden hartautta on. Tulkoon, mitä ikinä on tullakseen! Ellemme tule lasten kaltaisiksi ajatteli Adelsvärd emme saa periä taivaan valtakuntaa.
Adelsvärd ei vastannut, vaan katseli eukkoa rauhallisen kysyvästi. Muori jatkoi sen enempää kajoomatta puutarhaan ja näkemäänsä: Siksi me tahtoisimme tietää, milloin herra on aikonut matkustaa? Nyt on keskikesä ja täällä tulee varmaankin liian kuuma olla. Herralla on kai myös rouva, joka odottaa? Meidänkin pikku Maria aikoo mennä naimisiin!
Adelsvärd kuunteli. Ei, sillä lapsella ei kai ollut kyyneliä. Hän kuiskasi: Maria!... Tyttö ei liikahtanut. Lujat pienet kätöset painuivat vain tiukemmin silmille. Pikku Maria ei tahtonut nähdä. Adelsvärd nieli joukon sanoja, selityksiä, itsesyytöksiä, anteeksipyyntöjä nieli ne kuin polttavat pisarat tuskallisesti läpi kuivan kurkun, josta ei saanut ääntä kuuluville.
Taas murattia ja puksipuuta; pitkää, hiiskumatonta ruohoa, joka oli pilkutettu astereilla, oleandereilla, laakereilla ja berberis-pensailla joukossa myös katajia, tuijoja ... ja muita, joita Adelsvärd ei saanut sopimaan mihinkään kasvioon.
Adelsvärdillä oli jäljennös Bellinin madonnasta, jäljennöksiä Tizianin mukaan, malliharjotelmia, tunnelmakuvia, pastellimaalauksia, hiilipiirroksia... Nyt he menivät yhdessä yläkertaan, järjestivät kuvat ja ripustivat ne seinälle. Bellini sai kukkakoristeen. Pikku Maria suuteli Jeesus-poikaa nuoren neitsyen sylissä. Adelsvärd koki siirtää alastomia malliluonnoksia syrjään.
Pieni ukko sievisti puhetapaansa ja esiintyi vierasta kohtaan hienotunteisesti. Pieni ryppyinen eukko hymyili punareunaisin silmin ja laverteli kursailematta kuin opetettu lintu Venetsian saariston murteella. Se kuului pehmeältä ja väliin siinä oli pikkuisia lystillisiä huudahduksia, ikäänkuin tiiran liitäessä pitkin vedenpintaa. Adelsvärd ymmärsi tuskin puoltakaan.
Tuletko sinä tänne joka päivä? kysyi pikku tyttö häneltä kursailematta. Melkeinpä rupean uskomaan, että käyn täällä joka päivä! sanoi Adelsvärd ja tarttui hänen käteensä. Maria! kutsui puutarhuri, joka lähestyi heitä. Nähdessään eilisen vieraan ukko kumarsi ja selitti anteeksi pyytäen: En osannut odottaa, että herra tulisi tänään luoksemme!... En minäkään! vastasi Adelsvärd.
Silloin tyttö hymyili ja laski päänsä jälleen rauhallisesti lepoon ja hänen katseensa näytti siltä, kuin hänelle loistaisi kaukana jotakin ihanaa. Adelsvärd kumartui heltyneenä hänen puoleensa, tarttui kosteaan kätöseen ja painoi sitä kevyesti otsaansa ja sydäntään vasten.
Adelsvärd istui katselemassa hänen ruumistaan nostettuaan palavan kynttilän pöydälle patjakon viereen. Nukkujan kasvot olivat kääntyneet poispäin. Alastomille jäsenille leiriytyi valoa ja varjoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät