United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pian! komensi Adelsvärd. Vesi pitää veneestä kiinni, herra. Viime yönä on Adrialla puhaltanut kova myrsky! Saat viisi liiraa, jos parannat kulkua! Ei tässä raha auta, herra! Vesi vaatii aikansa ja vene samoin! Ja ihmiset myös mutta käyttävät sitä huonosti! ajatteli Adelsvärd. Hän istui mietteisiinsä kumartuneena mutta ei tuntenut vähääkään väsymystä. Oltiinhan nyt matkalla sinne.
Enhän minä tahdo sinulle mitään pahaa. Minä en yöllä istunut puussa. Mutta minä pelkäsin kuolevani niin kovasti minun oli ikävä, kun sinä et tullutkaan!... Tyttökö tehnyt hänelle kiusaa? Voi Jumala, änkytti Adelsvärd mitä minä olenkaan tehnyt kuinka minä olen raskinut ... minä en saa katsoa sinuun etkä sinä enää koskaan saa minua nähdä ... minähän teen vain pahaa niille, joista pidän.
Muori sanoi puutarhuri sopisihan panna kuntoon se huone, mikä on pikku Marian vieressä. Sillä tapaa hänellä olisi aina tohtori saapuvilla! nauroi hän. Santa Josefa! hätäili muori mitä ihmettä sinä puhut? Se huone on täynnä rotanreikiä ja liian pieni tohtorille! Antakaa se minulle sittenkin! pyysi Adelsvärd.
Mutta kun saimme hänet sisään ja vuoteeseen, tärisi hänen koko ruumiinsa juuri näin! Ja sitten hän oli kuumeessa koko yön. Ja nyt hän makaa ihan liikkumatta. Kunpa vain ei kuolisi! Adelsvärd pyysi saada katsoa pikku Mariaa. Vanhukset puhelivat keskenään hiljaa ja vilkuivat hieman epäluuloisesti vieraaseen. Minä ymmärrän malariaa jonkun verran sanoi Adelsvärd.
Mutta Maria käänsi hänet äkkiä ympäri, nojasi päätään hänen käsivarttaan vasten, otti hänen kätensä väristen omaansa ja sanoi: Minä en tahdo sinulle mitään pahaa en koskaan sen kyllä tiedät. Jääthän sinä tänne meille!... Adelsvärd kumartui hänen puoleensa. Heidän huulensa yhtyivät, mutta niin keveästi ja sivumennen kuin kaksi saman pensaan lehteä sattumalta hipaisee toisiaan.
Niin, neitsyt Mariaan! myönsi Adelsvärd ja teki rintaansa vasten ristinmerkin. Tottapa hän siis oli oikeauskoinen arveli pikku muori ja nyökkäsi rohkaisevasti vaikka oli niin kaukaa, semmoisesta maasta, missä kirkot usein jäivät tyhjiksi kylmän ja lumen vuoksi! Niin oli hänen vävynsä lukenut eräästä lehdestä. Sillä se osasi lukea.
Kiskaisi peitteen syrjään, otti lapsen viereensä, kääri jälleen molempien ympäri, puristi häntä lujasti syliinsä eikä kuitenkaan tuntenut kosketusta. Tyttö lakkasi vavahtelemasta, yritti sanoa jotakin, mutta painoi vain päänsä hänen olkaansa vasten. Adelsvärd tunsi kuumeen polttavaa henkeä virtaavan pitkin kasvojaan.
Siinä oli runokokeita, joita oli pantu paperille, kiireessä, hienolla käsialalla. Pikku Maria työnsi sen luotaan ja ravisti päätään: En minä osaa lukea! Mutta tuossa on italiaa! ja Adelsvärd näytti hänelle erästä kohtaa, joka oli lainattu Petrarcasta euganealaisilta vuorilta. Sama päänpudistus ynnä vakava katse, joka merkitsi: Miksi sinä sitä minulle näytät? Enhän minä osaa lukea enkä kirjottaa!
Adelsvärd oli kirjottanut pari sanaa Felldnerille, ilmottaen menevänsä euganealaisille vuorille, jotta saisi häiritsemättä työskennellä muutamia kuukausia. Felldnerin parannuskeino oli hänestä näet liian voimakas. Kirje pantiin laatikkoon asemalla. Kotimatkalla oli pikku Marian mieli kovasti kiihdyksissä Venetsiasta.
Adelsvärd laski kädestään pastellit kumartui eteenpäin ja kuiskasi: Maria?... Tyttö ei hievahtanut. Hän polvistui, suuteli Marian jalkaa katsoi ylöspäin: Onko mahdollista?... Ei vastausta. Maria! sanoi hän ja otti taas käsille pastellit älä millään ehdolla liiku Pysy siinä!... Se oli tarpeeton pyyntö.