Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Tytön silmät näyttivät vasten auringonvaloa tummilta hänen seistessään siinä Adelsvärdin edessä. Hän sanoi jurosti: En minä koskaan kysy. Eikä minulla ole mitään tekemistä sinun kotisi kanssa! Adelsvärd kääntyi poispäin.
Sinä et tunne häntä. Hän tekee ihmisillä kokeita. Oikeastaan hän välittää heistä vähän ja kuitenkin niin paljon. Hän on hyvä, itsestään, eikä hänelle tarvitse osottaa suosiota. Ja sinusta hän pitää niin kovin paljon niinkuin me kaikki muutkin. Sille emme voi mitään! Adelsvärd kuunteli, ja hänen ohimonsa jyskivät. Eikö tämä nainen valehdellut? Noissa sanoissa ei kaiketi ollut nimeksikään totta.
Pikku Maria aukaisi silmänsä ja katseli häntä tyynesti hyvän aikaa. Lapsen silmäys tunkee syvälle. Jollet tule illalla, istun minä puussa niinkuin eilenkin sinua vartoomassa! sanoi hän. Sitä et saa tehdä! Kuuletko, pikku Maria lupaa nyt kauniisti! puhui Adelsvärd hätäisesti ja lisäsi, hiukan nauraen: Olenhan minä sinun tohtorisi! Tyttö pudisti päätään: Et sinä ole mikään tohtori.
Mutta puhe kaikui hänen korvissaan siltä, kuin meren keinunta saaren ympärillä olisi saanut ihmisäänen. Adelsvärd kävi hajamieliseksi ja hypisteli luonnoskirjaansa. Vanha puutarhuri sysäsi ystävällisesti eukkoaan kylkeen: Sinä juttelet liian paljon, muoriseni. Tulee jo myöhä, ja vieras herra tahtoo tehdä työtä!... Sitten he menivät. Viinin he jättivät pöydälle. Adelsvärd ei koskenut siihen.
Adelsvärd loi katseensa saarta kohti, joka oli puolitiessä Lidon ja Venetsian välillä. Se houkutteli luokseen sypressiensä hiljaisella juhlallisuudella. Aurinko oli nyt saanut ahmituksi kalpeanpunaista voipuuroa niin paljon, että oli syöpynyt sen puhki ja ruokahalun tyydytys antoi sille voimaa. Se viilsi tukahuttavaa ilmapiiriä, mutta ei rotevan hollantilaisen tavalla.
Kun he yhdessä seisoivat rantaportailla ja katselivat taakseen kaukaista kimallusta kohti, joka häämötti kaupungin yllä, tunsi Adelsvärd pienen käden puristavan omaansa: Kaunista se oli kuiskasi pikku Maria hyvin kaunista; mutta ei minua haluta mennä sitä uudestaan katsomaan. Kaupunki oikein pelottaa! Pelottaa, pikku Maria mikä siellä pelottaa? Suuret synkät talot.
Adelsvärd seisoi sillan korvassa ja katseli tätä kuoleman ja unen ja varjojen kuvaa jonka oli lukemattomia kertoja nähnyt; ja hänen mieleensä johtui, että pitäisi piirtää "Venetsian yö". Mutta tuumi hän itsekseen Venetsian yö voisi olla venetsialainen nainen. Kenties hän onkin tuon parvekkeen sisäpuolella? Ja hänestä näytti, kuin suljetun kaihdinoven raosta pilkistäisi pieni valojuova.
Eikä täällä ole rauhaa. Tätä ajatteli itsekseen nuori suomalainen maalari ja runoilija, Peter Adelsvärd: Jos tahtoo Venetsiassa rauhaa, niin pitää sitä etsiä vesiltä! Mutta kun puoleksi uneksien loikoilen gondoolissani eikä minulla ole kaupungin ja sen ihmisten kanssa mitään tekemistä, mistähän silloin tulee se vieno kukkastuoksu, joka aaltoilee pitkin tyhjiä laguuneja?
Mutta kuuleppas, veikkoseni, mielesi on raskas! Keventäköön sitä tämä mehevä viini vaan älä millään ehdolla rakastu Venetsiassa. Muuten et ikinä pääse täältä hengissä!... Minussa onkin kuolemattomuuden kaipuu! nauroi Adelsvärd. Ja he istuivat yhdessä myöhään. Seuraavana päivänä iltamessun aikaan soudatti Adelsvärd itsensä gondoolissa luostarisaarelle.
Adelsvärd selitteli eikä hänen tarvinnut muuta kuin antaa vihjauksia. Pikku Maria käsitti pian ja tarttui kohta asian ytimeen kovasti ihmetellen, mitä kaikkea toinen tiesi, ja itse sepittäen tähän satuun omia lapsenrunoja. Ja Adelsvärdille kävi kaikki taas uudeksi. Venetsia tuli lapsen ihailussa ja pelossa uutena kokemuksena hänen sieluunsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät