Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Niin olivat tehneet silloin, kun muistopatsas paljastettiin, ja niin vuosisatain kuluessa, ja niin tekevät he siellä yhä vieläkin, että tuohuksien tuli sitten loistaisi kirkkaammin madonnan ja hänen lapsensa editse astuttaessa. Isänmaan petturin poskilta ei siis Pistoiassa noki pääse koskaan karisemaan eikä hänen mustan tekonsa muisto ihmisten mielestä ikinä murene.
Margreta näki kaikki, mikä pääkaupungissa katsomista ansaitsi; he tekivät tuttavuuksia ja joutuivat maailman hälinään; parhaimmat puvut eivät olleet Margretalle tarpeeksi hyvät; Villiam toivoi, vieläpä vaati, että hän kaikissa suhteissa loistaisi.
Aurinko lepäsi hiukan yläpuolella vedenpintaa, joka oli käynyt kultaiseksi. Kohta tulisi hetki, jolloin vuoksi loistaisi punakeltaisena, punasinervänä, tulipunaisena ja lopulta kaikki vaihtuisi siniseksi. Meri, rakennukset, tornit, kaukaiset kukkulat vajoisivat pimeään, juhlatunnelmaiseen yöhön.
Ei mikään näyttänyt hänestä olevan mahdotonta sille, jolla vain oli kultaa; hän tahtoi antaa kannatusta tieteille, tukea taiteita, viljellä erämaat. Kaikki muuttuisi, kirkastuisi, tulisi täydelliseksi ja loistaisi ennen aavistamattomassa sivistyksen valossa: hän olisi se, joka antaisi maailmalle toisen muodon, ja miljoonat nimittäisivät häntä hurmautuneina pelastajaksensa, uudistajakseen...
NIILO. Mutta eiköhän olisi jo aika kokkoa laittaa? EERO. Olisipa hyvinkin. Mihinkä se vaan laitettaisiin? PELTOLA. Tuolta vuorelta se parhaiten loistaisi. KAIKKI. Varmaankin. Sinne se pitää laittaa. HOPPULAINEN. No, kommen hiit, konkkapolvet. Pelimanni käy edellä ja soittaa marssia, muut astuvat jäljessä, mutta hyvässä järjestyksessä, ettette mene sekaisin kuin Lonkan lapset.
Rukoilin nyt mielestäni ensimäisen kerran vapaalla ja luottavaisella sydämellä Jumalaa, johon siis olin samassa suhteessa kuin muutkin ihmiset tai jota, jos siinä jotakin eroa oli, minä olin vieläkin lähempänä siksi, että olin tällainen sairas raukka. Tuntui siltä, kuin Jumalan aurinko, pitkän, raskaan sadepäivän jälkeen taas loistaisi minulle.
Muut urhot, joita se siihen asti oli Wäinämöisen rinnalla ylistellyt, joille joskus oli suonut paremmankin suosionsa, jäävät nyt aivan syrjään; jos heidät tuodaankin esiin, niin se tapahtuu yksistään siinä tarkoituksessa, että Wäinämöisen etevyys, heihin vertaamalla, loistaisi sitä kirkkaammin.
Silloin tyttö hymyili ja laski päänsä jälleen rauhallisesti lepoon ja hänen katseensa näytti siltä, kuin hänelle loistaisi kaukana jotakin ihanaa. Adelsvärd kumartui heltyneenä hänen puoleensa, tarttui kosteaan kätöseen ja painoi sitä kevyesti otsaansa ja sydäntään vasten.
Hetken perästä nousi eversti tarttuen sokean käteen, Armo otti toiseen, ja näin hellästi ja hiljaa hoitaen he häntä välissään taluttivat kotia päin. Minä jäin yksin puistoon. Tuskallisilla ja levottomilla tunteilla katsahdin lempeätä, keväistä sinitaivasta kohden, sydämmestäni halasin, että sen kirkkaus loistaisi sieluuni.
Minä tahtoisin, että joka paikassa maan päällä, jossa meidän lippumme liehuu, kaikki heikot ja sorretut kansat kerääntyisivät sen alle, sanoen: 'Tämän lipun suojassa vallitsee vapaus ja oikeus, joka ei tee eroa rodun ja värin välillä. Minä tahtoisin että meidän lipussamme loistaisi suurilla kirjaimilla Oikeus ja Laupeus, ja että jokaisessa uudessa maassa, jota jalkamme koskettavat, kaikki kansalaiset aina näkisivät tuon lipun liehuvan ja sen alla lukisivat tuon suuren käskyn: »Voita tällä merkillä». Ja minä tahtoisin että rosvolippu, jota muutamat nyt heiluttavat tuon suuren lipun paikalla, revittäisi alas ja poistettaisi näkyvistä ikipäiviksi!
Päivän Sana
Muut Etsivät