Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
»kuin aamull' on, kun koitar yön vaipan siirtää pois: värähtää koko luonto, puun lehvät vavahtaa ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa.» Runolaulaja itse taas, joka nyt viedään huoneen ylimmälle sijalle, on siinä kaunis, »kuin hohtees' auringon satehen vienon jälkeen puu sammaltunut on».
Ja huonehess' on niinkuin salainen tenho ois, Kuin aamull' on, kun koitar yön vaipan siirtää pois: Värähtää koko luonto, puun lehvät vavahtaa, Ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa. Niin huoneessakin siellä nyt sydän sykähtää, Punoittuu kalvas poski ja kyynel vierähtää, Ja sumu jäinen haihtuu, yön varjot poistuvat, Ja kirkkahasti taaskin heloittaa valkeat.
Hän sankareista laulaa, uroista Kalevan, ja valon taistelusta pimeyttä vastahan, hän neiden surman laulaa, mit' äidin lempi on ja pojan tuiretuisen kamalan kohtalon. Ja huonehess' on niinkuin salainen tenho ois kuin aamull' on, kun koitar yön vaipan siirtää pois värähtää koko luonto, puun lehvät vavahtaa, ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa.
Ukon ilmaa, sadetta, Tyyntä, päivän paistetta Ken niit' aamull' aatteli! Vaan kun päivä mennyt on, Kaikki johtuu muistohon, Ilta kaikki muistavi. Päivän silmä sammuva Luopi iltaruskonsa Vainioille, metsillen. Väsyttää jos paimenta, Vielä soittaa torvea Hyvästiksi saloillen. Kylä viljavainion Keskelt' aukee; laaksohon Rauhaisaan se viettelee.
CAESAR. Ma teille kirjoitin, Kun Egyptissä mässäsitte; te Panitte syrjään kirjeeni ja ivall' Ajoitte luotanne mun airueni. ANTONIUS. Hän sisään tunki luvatta. Vast'ikään Kolm' oli kuningasta vierainani, Enk' ollut sama, mikä aamull' olin, Sen itse hälle huomenissa sanoin; Se anteeks-pyynnön veroista jo oli. Tuo mies on tyhjän turha riidassanne; jos ottelemme, pois hän laskust' olkoon.
Aamull' airuet huus jaloääniset koolle ne, joille maksava Elis-maa hyvityst' oli vauriotöistä; saapui kansan vanhimmat jakajoiksi nyt saaliin, kosk' oli korvaus näät monen saatava töistä epeijein, kun vähin miehin ol' ahdinkoon Pylos joutunut, sillä hirveä Herakles tuhotöin oli sinne sit' ennen hyökännyt, urohimmat kaikk' oli kaatanut maasta, meitäpä myös kakstoist' oli, poikia Neleun kuulun; heistä mä yksin jäin, muut surmaan kaikki ne sortui.
Virkki, ja alttiit tottelemaan oli käskyä kaikki. Nauttivat iltaisen asekunnittain asemillaan. Aamull' Idaios tykö laitavien meni laivain. Koolle jo piiriyneet ol' akhaijit, kumppanit Areen, siell' Agamemnonin laivan luo, liki sen peräkeulaa. Keskeen astuen noin nimes airut kuuluvin äänin: "Atreun poika ja muut valioimmat akhaijien kaikkein!
Mut nuo sinitähdet loistaa Kirkkaammin vain väikähtäin, Huulten rusoruusut hehkuu, Armas tyttö haastaa näin: "Pikkuväki, tontut, meiltä Leivät, voit vie varastain; Illoin lukon taa ne pannaan, Poissa kaikki aamull' ain! "Tontut myös ne kuorii kerman Maidosta ja joka yö Pytyn kannen auki jättää, Jotta kissa loput syö.
Mutta aamull' alkaa asekiista, tapa toinen silloin tulkohon! Kuka tahtoo, olkoon ajoriista, Hurtti kyllän saanut on hävettää jo häntä alkaa nyt, ettei aikaa ennen väsynyt. Ukon ei tee enää mieli juosta, hänpä keinon keksi vanhoillaan: selvin pääsy pälkähästä tuosta seistä paikallansa vaan; ken sen tempun oikein oivaltaa, jättää juoksemiset kaikki saa.»
ROMEO. Tuo tänne vasara ja murtorauta. Seis, ota kirje tuo ja muista, että Sen varhain aamull' isälleni laitat. Minulle soihtu anna. Henkes tähden, Jos mitään näet tai kuulet, loitoll' ole,
Päivän Sana
Muut Etsivät