Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Niin, etkö kutsunut häntä ennen Eyolfiksi? Muistatko sitä hurmaavaa hetkeä? En muista mitään! Enkä tahdo muistaakaan! Sillä samalla hetkellä sinun toisesta pikku Eyolfistasi tuli rampa. Kostoa. Niin, kostoa! Noo, Asta ja herra Borghejm, oletteko nyt saaneet puhella oikein tarpeeksi? Kyllä jotenkin. Neiti Allmers on ollut hyvin niukkasananen. Ohoo, niinkö?
Sisällisesti minussa on kylläkin tapahtunut pieni mullistus. Ah Jumala ! Se on vain hyväksi, rakas Rita. Siihen voit huoleti luottaa. Tämä sinun lopultakin täytyy heti kertoa meille. Kaikkityyni! Niin, istutaan mekin. Niin minä koetan kertoa. Miten parhaiten voin. Asta ottaa tuolin ja istuu Allmersin luo. No niin ?
Minun välttämättömästi täytyy nyt kaupunkiin. Vaan ainoastaan kaupunkiin, Asta. Kuuletko! Kyllä. Ja sinä lupaat, että tulet taas pian tänne. En, en, sitä minä en uskalla luvata. Hyvä. Niinkuin tahdot. Sitte tapaamme siis kaupungissa. Vaan, Alfred, sinun täytyy jäädä kotia Ritan luo! Lienee parasta teille, ettei teillä vielä ole seurakumppania matkalle. Ohoo, miten voitte sellaista tuumailla!
Neiti Asta, ettekö siis todellakaan voi suostua jakamaan onnen ja ilon ja ja vaivat ja vastukset yhden yhden ainoan kanssa yksistään? Minä olen sitä kokenut kerran. Oletteko! Olen, koko sen aikaa, kun veljeni, kun Alfred ja minä asuimme yhdessä. Niin, mitäs kun veljenne kanssa. Sehän on aivan eri asia. Minusta sitä voi sanoa paremmin rauhaksi kuin onneksi. Ihanaa se kuitenkin oli.
Sain nähdä nousevan auringon paistavan tuntureille. Tunsin kuin olevani lähempänä tähtiä. Aivan kuin keskinäisessä liitossa ja yhteydessä niiden kanssa. Ja silloin voin minä kieltäytyä. Vaan et koskaan enään aijo kirjoittaa kirjaasi "Ihmisen vastuunalaisuudesta"? En, Asta, en koskaan. Minä en voi paloitella itseäni kahdelle, tehtävälle, sanoinhan.
Eikö hän sähkösanomaakaan lähettänyt? Tuntia ennen kuin tuli. Eikö sinustakin, Asta, ole se niin Alfrediksi? Niin on. Hän on kaikessa niin umpimielinen. Vaan sitä suloisempaa oli, sitte kun sain hänet taas luokseni. Niin, sen arvaan. Minä kun jo neljätoista päivää ennemmin olin häntä odottanut! Ja hän voi hyvin? Ei hän alakuloinen ole? Hän oli aivan kuin kirkastettu, kun hän astui ovesta.
Kun minä ajattelen kulunutta elämääni ja kohtaloani viimeisten kymmenen yhdentoista vuoden aikana, niin on se melkeen kuin joku seikkailu tahi uni. Eikö sinustakin, Asta, tunnu siltä? Monessa suhteessa tuntuu minusta siltä. Kun minä, Asta, ajattelen, mitä me kaksi olimme ennen. Me kaksi köyhää orporaukkaa No, mutta siitähän jo on niin kauan.
Minä en voi tajuta tätä. En voi pitää ajatuksiani koossa. Sinäkö, Asta et siis olisi Sinä et ole minun veljeni, Alfred. Mutta mitä se oikeastaan muuttaisi suhdettamme? Ei ollenkaan itse asiassa. Se muuttaa kerrassaan. Meidän suhteemme, Alfred, ei ole veljen ja sisaren suhde. Eipä ei. Vaan yhtä pyhä sittekin. Ja on aina pysyvä yhtä pyhänä.
Niin, sano sitä miksi haluat, niin emme kestä sitä yksinämme, me kaksi. Asta, minä pyydän sydämmestäni! Jää tänne ja auta meitä! Ole meille Eyolfin sijassa Eyolfin ! Niin, eikö niin sinustakin, Alfred? Jos hän haluaa ja voi. Tästä lähtien, Asta, olet meidän Eyolf. Eyolf, niinkuin olit ennen. Jää tänne ja jää elämään kanssamme, Asta. Ritan kanssa. Minun kanssani. Minun veljesi kanssa! Ei.
Asta, hän kiinnitti Eyolfin itseensä aina siitä saakka kuin tapahtui tuo onnettomuus. Jos hän sen tekikin, niin teki hän sen rakkaudesta. Sepä se juuri! Minä en kärsi mitään jakamista toisen kanssa rakkaudessa. Me kahden olisimme jakaneet hänen välillämme rakkaudessa. Me? Oh, sinä oikeastaan et ole koskaan tuntenut rakkautta häneen. Et sinäkään. Minäkö en ole ! Niin, sinä et ole.
Päivän Sana
Muut Etsivät