Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Joskus sitte toiste . Nyt minulla ei ole salkun avainta mukanani. Ei tarvitakaan, rakas Asta. Sillä en kuitenkaan lue koskaan äitisi kirjeitä. Sitte minä joskus, jonakin rauhallisena iltahetkenä, kerron sinulle jotakin niistä. Niin, se on toista. Vaan pidä sinä vain äitisi kirjeet. Eihän sinulla olekaan kovin monta muistoa hänestä.
Oh, rakas Alfred, anna heidän levätä, jotka poissa ovat. Vaan ne, jotka poissa ovat, ne eivät anna meidän levätä, Asta. Ei yöllä eikä päivällä. Ajan ollen on kaikki tuntuva helpommalle, Alfred. Niinkö, sinäkin luulet? Sitä minä en jaksa ajatella. Mene Ritan luo. Minä pyydän hartaasti. Ei, ei, ei, elä puhu siitä! Anna minun olla täällä sinun kanssasi. Minä en lähde luotasi.
Niin, nyt kun se on vihdoinkin ohi, niin . Vaan usko pois Asta, se on ollut kauhea aika minulle. Minä en ole koskaan tahtonut sitä sanoa. Ja sinähän kävitkin niin harvoin täällä, minun luona Niin, siinä minä en tehnyt oikein. Vaan Ja meidän tienrakentaja hänkin oli mennyt matkalle. Oh, anna nyt, Rita sen olla sinään! Niin, niinpä kyllä. Antaa tienrakentajan mennä.
Sinä et ole velassa minulle mistään, Asta. Päinvastoin Kaikesta minä olen sinulle velassa! Se sinun täytyy tunnustaa itsellesi. Mikään uhraus ei ole ollut sinulle raskas Mitä uhraus! Elä virka mitään sellaista. Minä olen ainoastaan pitänyt sinusta, Asta. Ja minusta aina tuntui, että minulla oli niin paljon väärintekoa hyvitettävä. Väärintekoa! Sinulla? Ei juuri omasta puolestani. Vaan Vaan ?
Sepä se onkin, että vuono on niin lähellä. Eikö teistäkin hänen pitäisi tulla, sisään meidän toisten kanssa? Minä luulen, että se olisi teille parasta. Ei, ei, antakaa minun olla, missä olen. Sittepä jään minä sinun luo, Alfred. Jää vain. Jää sinäkin, Asta. Antaa heidän jäädä kahden! Neiti Allmers, mennäänkö vähän kävelemään pitkin rantaa? Vihoviimeisen kerran? Tulkaa. Mennään vähän kävelemään.
Herra jumala, Asta, neiti Asta, tämä on niin hullua, kuin ajatella voi! Ihan tuossa, tämän tahi huomispäivän takana, lepää ehkä koko elämänonni ja odottaa meitä. Ja me annamme sen levätä rauhassa. Emmeköhän vielä kadu sitä, Asta? Ei tiedä! Vaan ainakin kaikki loistavat mahdollisuudet saamme antaa levätä rauhassa. Siis minä saan rakentaa teitäni yksinäni?
Jos niin olisikin, Rita, niin niitä silmiä ei pitäisi pelätä. Kaikkia sinä voit sanoakin! Ei pelätä! Asta, minä pyydän sinua kaikin mokomin jää tänne Ritan luo! Niin! Ja Alfredin luo myöskin! Jää nyt! Jää nyt, Asta! Minä tahtoisin niin sanomattoman mielelläni Niinpä jää sitte! Sillä Alfred ja minä emme jaksa yksinämme kestää surua ja ikävää. Sano paremminkin omantunnon vaivaa ja tuskaa.
Hän tuli puolipäivän junalla. Sitäpä en olisi luullut. Hän piti niin sydämmellisesti Eyolfista. Borghejm on uskollinen sielu, Asta. On; hän on todellakin uskollinen. Se on varma. Sinä pidät hänestä. Pidän. Vaan et kuitenkaan voi suostua ? Hyvä Alfred, elä puhu siitä! Niin vaan sano minulle ainoastaan, minkä vuoksi et voi ? Minä pyydän sydämmestäni. Elä utele minulta.
Pöydällä avonainen matkalaukku. Hän on kaunis, kookas, muhkea nainen, vaaleaverinen, noin 30 vuotias. Kainalossa suurehko, lukittu kirjesalkku. Hyvää huomenta, rakas Rita! Mitä näen, sinäkö, Asta! Tuletko kaupungista näin aikaseen? Tänne meille saakka? Minä en saanut sielun rauhaa. Minusta tuntui, että minun täytyy lähteä tänne näkemään pikku Eyolfia tänään. Ja niin lähdin minä höyrylaivalla.
Onko Asta sanonut jotakin? Ei. Vaan sinä itse sanoit, että Astan tähden me me yhdyimme. Niin, vaan sinä, sinä itse sidoit minut. Yhdyselämään. Vaan, mielestäsi en minä ole en ole niin hurmaavan kaunis enään. Muuttuvaisuuden laki voisi ehkä kuitenkin pitää meitä yhdessä. Minussa on nyt muutos tapahtumassa. Tunnen sen tuskaa. Tuskaa? Niin, sillä siinäkin on jonkulainen synnytys. Niin on.
Päivän Sana
Muut Etsivät