Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
En mitään. Asta tuli minun luo. Vaan ennen kuin Asta tuli? Olet ollut poissa luotani koko edeltäpuolisen. Minä olen istunut täällä ja katsellut vuonolle. Uh, että voitkin! Minä olen mieluummin nyt yksin! Voit istua liikkumatta yhdessä kohti! Minullahan ei ole tämän taivaallista toimitettavaa. Minä en voi saada rauhaa missään. Vielä vähemmin täällä, kun vuono on juuri tuossa.
Vaan me Alfredin kanssa olemme saaneet puhutuksi, niin että riittää Mitä sanot ? Vaan mennään nyt sisälle, kaikki. Meillä pitää olla seuraa nyt tästä lähtien, Alfred ja me emme voi suoriutua yksinämme. Vaan sinulle, Asta, pitää minun saada puhua muuan sana. Vai niin? No niin, tulkaa te minun kanssani, herra Borghejm. Alfred, mitä on tapahtunut? Minä en enään voi tulla toimeen täällä. Täällä!
Elä istu, Alfred, tässä tuijottamassa vuonolle! Sellainen se on pinnaltaan. Mutta syvällä, siellä kulkee äkeä pohjavirta Vaan Jumalan tähden, elä ajattele syvyyttä! Sinä luulet, että hän makaa tuossa aivan lähellä? Vaan ei, Asta. Elä usko sitä. Sinun tulee huomata, että tässä käy väkevä virta. Mereen asti. Hyvä Jumala, hyvä Jumala!
Minusta tuntuu, että minulla on niin paljon puheltavaa kanssanne, ennenkuin matkustan. Se on kai jotakin, jota ette saa vielä ääneen puhua? Hm, se nyt riippuu Asta, mene hänen kanssaan. Vaan, rakas Rita Neiti Asta, ajatelkaa, että tämä olisi viimeinen kävelyretkemme, jäähyväisretki pitkiksi, pitkiksi ajoiksi. Niin niin, mennään sitte vähäksi aikaa kävelemään ympäriinsä puutarhassa.
Ei, ei, ei, ei puututa siihen! Vaan, Asta minun on mahdotonta päästää teitä niin vähällä. Nythän on veljenne saavuttanut kaikki, mitä hän hartaimmin on halunnut. Elää elämäänsä varsin tyytyväisenä ilman teitäkin. Ei kaipaa teitä ollenkaan. Ja se vielä lisäksi mikä yhdellä iskulla muuttaa koko teidän asemanne täällä Mitä sillä tarkoitatte? Lasta, joka on temmattu pois.
Junallako tekin? Laivalla minä menen. Kukin siis omaa tietään. Niin. Neiti Asta, ette voi uskoa, miten suren pikku Eyolfia. Niin. Olen varma siitä, että surette kovasti. Tuntuu niin tuskalliselle. Sillä minusta oikeastaan ei ole suremaan. Ajan ollen menee ohi kaikkityyni. Kaikki, surut. Kaikkiko? Niinkö luulette? Niinkuin tuulenpuuskakin menee. Kunhan pääsette kauas pois
Borghejm, mihin aikaan laiva lähtee? Nyt pian. Minun pitää joutua siihen. Tahdotteko tulla mukaan? Tahdonkoko! Tahdon, tahdon, tahdon! Niinpä tulkaa. Vai sillälailla. Niin no, sittepä et voikaan jäädä meille. Kiitos kaikesta, Rita! Alfred, hyvästi! Tuhansin, tuhansin kerroin jää hyvästi! Mitä tämä on, Asta? Tämähän näyttää aivan siltä kuin lähtisit pakoon. Niin, Alfred, niin teenkin.
Vaan minä tahdon toteuttaa ihmisen vastuunalaisuuden elämässäni. Uskotko todellakin, että voit pysyä niin suurissa aikeissa täällä kotona? Ja sinun kanssasi myös, Asta. Siis kahden kanssa. Sinä siis kuitenkin voit jakaa itsesi. Vaan rakas Rita ! Insinööri Borghejm astuu reippaasti sisään. Hän on nuorekas, 30 vuotinen mies. Puheensa hilpeää ja rohkeaa. Hyvää huomenta, hyvää huomenta, rouva!
Rehellisyytesi olet myöskin jälleen osottanut, kun et salaa mennyt sinne, vaikka mielesi teki. Sillä tavalla ihminen vapaaksi tulee, että hän oppii itseänsä hallitsemaan. Mutta vielä yksi asia. Kuka tuo Sakki on, josta sinä usein puhut ja joka ihmeellisesti näkyy sinuunkin hyvää vaikuttaneen? Sieltä kotipitäjästäni, N:ästä, se on. Noh, siellähän lankoni on provastina. Onko?
Asta jää seisomaan verantaan. Kas niin. Nyt olemme, neiti Allmers ja minä, olleet viimeisen kerran kävelemässä yhdessä. Ohoo! Eikö kävelyretkeä seuraakaan pitempi matka? Kyllä. Minä lähden. Te yksinänne? Niin, minä yksinäni. Kuulitko, Alfred? Minä uskallan panna vetoa, että pahat silmät ovat tehneet teille kepposen. Pahat silmät? Pahat silmät, niin. Uskotteko pahoja silmiä, rouva Allmers?
Päivän Sana
Muut Etsivät