United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vihdoinpa sattui niin, että nuori ja reipas Frankinmaan prinssi Sigismund etsimäretkillään joutui vanhan eukon mökkiin. Siellä eukko istui murhepuvussa, ja se ei tosiaankaan ollut hieno, mutta musta se oli, olivatpa vuohetkin kivikkomäellä mustat ja valkoiset. "Ketä surette, eukkoseni?" kysyi prinssi.
"Minusta surette te liian paljon semmoista epattoa, joka woipi hyljätä lapsuuden ystäwänsä ja unhottaa lupauksensa ja sen liiton, minkä hän on ystäwänsä kanssa solminut; minusta hän ansaitsisi waan ylönkatsetta", sanoin minä muka lohduttaakseni häntä. "En woi häntä unhottaa, en koskaan.
On kummaa aatella, mut Juhanalle On tappioksi, minkä voitoks luuli. Surette, ett' on Arthur vankinaan. LOUIS. Niin syvästi, kuin hän siit' iloitsee. PANDULPH. Teill' yhtä nuori mieli on kuin veri. Profeetan henki kauttani nyt puhuu, Ja sanojeni pelkkä huoku liehtoo Jokaisen rikan, korren, joka haitan Polulta, joka jalkas suoraan johtaa Englannin valtaistuimeen.
Yhtykää minuun, te, jotka surette ja valitatte siellä alhaalla. Rauha ja valo on jälleen tuleva maahan, niinkuin Hookonin ensimmäisinä suloisina päivinä, kun vilja antoi kaksi satoa joka suvi. Yhtykää minuun, luottakaa minuun ja uskokaa minuun; sitä tarvitsen sanomattomasti. Mitä se on? ER
OLIVIA. No, hyvä; muun ajanvieton puutteessa siedän sinua. NARRI. Madonna hyvä, miksi surette? OLIVIA. Narri hyvä, siksi että veljeni kuoli. NARRI. Minä arvaan, että hänen sielunsa on helvetissä, madonna. OLIVIA. Minä tiedän, että hänen sielunsa on taivaassa, narri. NARRI. Sitä suurempi narri olette, madonna, kun surette sitä, että veljenne sielu on taivaassa. Viekää pois narri, hyvät ihmiset.
Siellä eukko istui surupuvussa; se tosin ei ollut kovin hieno, mutta musta se oli, olivatpa vuohetkin kivikkomäellä mustat ja valkoiset. "Ketä surette, eukkoseni?" kysyi prinssi. "Kuningas on käskenyt kaikkien suremaan kadonnutta prinsessaamme", vastasi eukko; "mutta eipä hänestä suurta vahinkoa ollut.
No niin, voitte siis onnettomuudessannekin sanoa itsellenne: minä en ole ansainnut sitä. Onko se sitte Virginian kova kohtalo, hänen surkea loppunsa tai nykyinen tilansa, jota surette? Hän on saanut kohtalon, joka on ylhäisen syntyperän, kauneuden jopa kuningasvaltojenkin osana. Ihmisen elämä kaikkine rientoinensa on verrattava torniin, jonka huippuna on kuolema.
"Amen!" huusivat useat äänet. Mutta hänen silmiensä loisto kävi yhä kirkkaammaksi ja hänestä virtasi voimaa, majesteettia ja pyhyyttä. Päät taipuivat hänen edessään, ja kun amen-huuto oli vaiennut, jatkoi hän: "Te kylvätte kyynelillä, että te ilolla saisitte niittää. Miksi te surette tämän maailman pahuutta? Maata, Roomaa, kaupungin muureja hallitsee Herra, joka asuu teissä.
Vaan mitä sitä surette: Koska on kulunut aika, Päällä pilvien tuleepi Sillä muodolla samalla, Vaan nyt istuu Hän ilossa, Valtahansa vahvistettu; Mitä täällä tarvitsette, Itse teillen toimittaapi." Päätös. Ajattele ihmisparka, Syntinen sydän havaitse, Tutki toimella asia: Viatoin on vitsan alla, Syytöin surmassa Karitsa, Vaivassa vakainen Herra.
Kolmas kohtaus. Lontoo. Huone kuninkaanlinnassa. BUSHY. Surette liikaa, rouva kuningatar. Kuninkaast' erotessa lupasitte Unohtaa kaikki pahoittavat huolet Ja iloisella mielin olla aina. KUNINGATAR. Kuninkaan mieliks tein sen; omiks mieliks En sitä voi; mut muut' en syytä tiedä, Miks tuskaa vieraakseni tervehtäisin, Kuin että hyvästi mä jätin vieraan Niin rakkahan kuin rakkaan Richardin.